Olen varjo itsestäni

Kirkas ja aurinkoinen päivä. 

Ja mitä tekee Herra Taiteilija, der Künstler? 

Ottaa synkkiä kuvia itsestään. Hienosti se vetää taas.

Itsestäänhän se aina kuitenkin lähtee. 

Kaksi pallopäätä sattui samaan ruutuun. En ymmärrä miten tuon pää ei ole enempää sekaisin kun koko ajan pyöritetään.

Kiinni elämän runkoon. 

Jokin ei kuulu mukaan. 

Sekavassa kehyksessä. Viitekehyksessäkö?

Joskus on vaikea avata ovia. Jos on varjo elämän rappauksessa. 

Ja koska se on kuitenkin on valokuvablogin lisäksi kamerablogi niin kerrotaan että nämä on otettu Olympus E-M10:llä, siirretty wlanin kautta Olympuksen OI.Sharella iPadille, käsitelty Snapseedillä ja postattu Blogger-sovelluksella (koska menetin hermoni Blogsyyn totaalisesti). Että siinä sitä perinteistä nörttiosastoakin.

Olympus OM-D E-M10

Kappas! Kalustopäivitys! Blogi palaa laitejuttuihin hetkeksi!

Niin siinä sitten kävi, että vanha kunnon Nikon D200 palautui pitkästä lainastaan, ja hetken mietinnän jälkeen jatkoikin suoraan matkaansa paikallisen Rajalan tiskille. Vielä siitä sen verran sai että päikseen uuteen pikku-Olympukseen vaihtuikin. 

Marraskuussa 2010 on edellinen kamera ostettu, joten on se kai aikakin... Saman hintaluokan kampe oli tuo entinenkin, kolmessa ja puolessa vuodessa väittäisin että on hintansa haukkunut. 

Siinäpä siis perhepotretissa vanha ja uusi. GF-1nen pääsee nyt lomille joksikin aikaa, josko sitten vaikka Mikaelille ekaksi "oikeaksi" kameraksi menisi, mene ja tiedä. Soiva pelihän tuo edelleen on, mutta jälleenmyyntiarvoltaan melko vähäinen kai. 

Koska Nurmeksessa oli aikaa, otin sitten "Mitä kassista löytyy" -kuvankin uuden. Tosin Kindle tuosta unohtui, se on siellä kanssa aina. Ja kuulokkeet ei erotu kovin hyvin. Ja puhelin jolla kuva on otettu. Mutta siellä on silmäys Mikon sielunelämään nyt tällä kertaa.

Pitihän niitä jäitäkin käydä kuvaamassa kun kerrankin oli innostusta. Samaa satsia on nämä kuin aiemmatkin, mutta aina ne vaan minua kiehtoo. 

Jonkun hassun "antiikkiliikkeen" ikkunassa oli vanha valokuva ja onnenkissa. Ihan niinkuin se olisi heiluttanut tuon valokuvan ihmisen muistolle. Onkohan se kuollut?

En oleskellut kun otin kuvan. Kääntyvä näyttökin on uudessa kaverissa. 

Onkohan tälle keksittävä nimi? Ehdotuksia otetaan vastaan. 

Pääsiäinenkin oli. Akuutti leivän puutos iski, joten Mikko leipoi. 

Mukavaa Olympuksessa on myöskin se, että vaikka kamerassa kuvan rajaa vaikka neliöksi, tallentuu koko kennon kuva-ala RAW-tiedostoon, ja on uudelleen rajattavissa myöhemminkin. Tätä ei Panasonicci osannut. 

Jonkin verran topakampia tiedostoja tekee Olympus, pikseleitä toki on enemmän, ja kohinatkin on pienemmät kuin aiemmin. Ei sillä että ne aiemminkaan minua varsinaisesti estäneet, kohinoitsemiset. Surutta pakuttelin menemään isoilla ISO-arvoilla, ja niin teen jatkossakin. 

Ja rungossa on vakaaja sisäänrakennettuna, mikä on mukava asia sekin. Sekä etsin on huomattavasti parempi. Ja hiljaisempikin on. Ja sievempi. Olen tyytyväinen.

Ainiin! Se yksi tosi kova juttu on tässä se että kamerassa on wifi! Wlanin kautta saa kuvat siirrettyä luuriin tai iPadiin, ja sieltä maailmalle. Muutaman kuvan laitoin pääsiäisenä FBhen tuota kautta. Puhelimessa on monta hyvää käsittelysoftaa, Snapseed niistä on tällä hetkellä ehkä suosikkein. 

Mutta mikä on Tärkeää ja Oleellista, on se että kamera teknisine ominaisuuksineen ei kuvaa aina tee. Tässä kovin esimerkki piiiitkään aikaan:

Tuosta kuvasta tuli tärkeä kuva eräälle. Samalla se on tärkeä kuva minullekin. Koska toisten koskettaminen näiden kuvien kautta on se miksi näitä teen. Soisi onnistuvan useamminkin. 

Ja menihän tuo samantien printiksikin, vähän vajaa puolitoistametriä leveäksi... :D Jännittää vähän minkälaatuinen siitä tulee. 

Ja niin, tietysti se on puhelimella otettu. Koska jokapaikassa se "oikea" kamera ei vaan tule olemaan. iPhonen kamera siis jää oleelliseksi työvälineeksi minulle jatkossakin. 

Haaveita ja Muistoja. Ja MAINOS.

Koska kaikella on aikansa ja paikkansa, on nyt aika ja paikka MAINOKSELLE. Ihan vissiin taitaa olla tämän blogin ensimmäisen mainoksen paikka. Semmoisen jossa ei mainosteta minun mitään asioitani.

Ja tässähän se jo tuleekin:

Kas noin.
Niille jotka lukevat tätä tulevaisuudessa, kerrottakoon että tuohon oli linkitetty lokakuussa 2013 ilmestyvä Pasi Ilmari Jääskeläisen uutukainen, "Sielut kulkevat sateessa", jota ainakin allekirjoittanut odottaa kuin kliseistä kuuta nousevaa.
Jääskeläisen tuotantoahan on käsitelty tässäkin blogissa jo aiemmin, ainakin tässä. TL;DR -tyyppisenä tiivistelmänä todettakoon että aiempi täyspitkä Harjukaupungin salakäytävät järisti maailmaa ihan kohtalaisen reippaasti.
Nyt muuten sekin on saatavilla e-kirjaksi yllättävän sopuhintaan Elisa Kirjasta täältä.
Sekä toki perinteisenä paperiversiona (koskas muuten pokkari on ilmestynyt?) esim. Suomalaisesta.

Odotukset on sitten ihan saakelin korkealla, että terveisiä vaan Kirjailijalle, jos tulee sontaa tai kakkelia niin... No, ostan ja luen, ja mainostan seuraavaakin todennäköisesti, koska kyllä nyt vähän pitää anteeksi saada.

Jatketaan niillä haaveilla. Ei niillä kalojen poimimiseen tarkoitetuilla. Vaan niillä toisilla.

Niin, se Apple sitten julkaisi tuossa pari tuntia sitten ne uudet iPhonet. Ei hetkauttaneet kovin huimana minun maailmaani, 4S saa riittää edelleenkin. Katsellaan sitten kun hajoaa tai eivät enää tuota tue. iOS7:kin ilmestyy vasta viikon päästä, niin sekin on vielä kaukaista.
Sen (niiden) sijaan tämän päivän uutuuksista kuolaa synnyttää tämä:

Olympus OM-D E-M1. EI jumaliste minkälainen kamera! Kattokaa ny noita nappuloita! Ja speksejä!
Ja hintaa... 1399$ siirtää tämän(kin) aika vahvasti sinne haave-puolelle kyllä... Tosin, nythän edeltäjänsä E-M5 saattaa halventua, siinäkin olisi minulle kameraa enemmän kuin riittävästi epäilemättä.

Jos Herra Olympus lukee tätä, niin mielelläni otan kameran koekäyttöön ja kirjoitan siitä (täysin puolueettoman toki) blogin jos toisenkin. Voin ottaa tuon uuden kakkulankin. No ei mutta todellakin, olisi hemmetin hienoa päästä edes kokeilemaan tätä joskun muutenkin kuin kaupan tiskin yli.

Mistä päästäänkin kätevästi siihen muisto-puolelle.
Käytiin tuossa tussauttamassa pieni 14 hengen sukumatka Kreetalle.
Oliko mulla kamera mukana? OLI!
Oliko mulla aikaa ottaa rauhassa kuvia? EI!
Haittasiko se? EI!

Nimittäin saaliina on tuossa pakastimen päällä tasan 300 kappaletta A-luokkaisia, täydellisen priimoja perhelomakuvia, 10x15cm-valokuvina. Ihan oikeasti, ihan helvetin hyviä kuvia paikoista, ruoista ja lapsista.
Tavallaan masentavaa. :D

No okei, on siellä muutama itsenikin oloinen kuva. Vaikka nää:

 

Maaseudulla maalataan puut ja kivet valkoisiksi, koska katuvaloja ei ole, illalla on helvetin pimeää ja liikenne on mitä on.

Lähtiessä ostetut 2.50€-varvassandaalit (Stadiumin alelaarista) ja 9.90€-uikkarit (H&M:n alelaarista) osoittautuivat parhaiksi sijoituksiksi koko hommassa. Flipflopit oli jalassa 100% ajasta (tai no, yhdelle luolareissulle vaihdoin kengät), ja uikkarishortsit oli päiväsajasta ehkä sen 80%. Alkuun ei kehdannut käydä lähikaupassa niillä, mutta loppuviikosta tajusin että jos käyn ostamassa sen puolentoistalitran retsina-pullon (3.00€), pari askia röökiä ja vessapaperia, ei sillä ole mitään merkitystä mitä mulla päällä, siellä on samalla asialla norjalaisiakin turisteja, ja niiden rinnalla olin kuitenkin sieltä siivommasta päästä.
Ja pääsin eroon polvipituisten sortsien alkukesästä tekemistä rusketusrajoista.

Tähän on ihan pakko kertoa että tuo tosiaan on navigaattorin ruudusta. Ja nuo valkoiset pisteet punaisen tieviivan keskellä on sadan metrin välein. Aika tiukkaa oli ajoittain tuo nouseminen... :D Armas vaimo piti silmät kiinni koko matkan.

Ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain ihan rauhassa (aikuis-iällä) pötköttää rannalla aurinkotuolissa. Kindle ja olut (Alfa, Mythos tai Fix, ei mitään ulkolaista ryystöä!) ja tupakkia ja Hawaiian Tropiccia. Sillä ois pärjänny pidemmänkin aikaa, valitettavasti rauhan sain ainoastaan muiden päikkäreiden ja yhden luostarireissun ajaksi. Parempi sekin kuin ei mitään kuitenkin.

Ainiin, Domken pikkukassista kuoriutui aika hyvä matkakassikin sitten, pitänee ottaa What's in my bag--tyyppinen kuva ennenkuin purkaa sen ihan kokonaan. Oli vähän eri varustus kuin normaalisti on... :D