Omputtelua

Uusi kone.

No niin. Se on siis MacBookPro. Ihana, hiljainen, harmaa Omena. Oivoi.

Piti oikein leikata kynnet, ei tunnu liian pitkät raapimet näitä alumiiniuminäppäimiä vasten lainkaan kivalta. Pitää vaan aina leikellä noita. Which is not bad, vissiin.

Nythän siis jo jokunen päivä käyttöä takana. Totutteluahan tämä on, moni asia on NIIN paljon erilasita, ei pelkästään tietenkään käyttöjärjestelmän puolesta, vaan jo pelkästään tämä koko "kannettava"-filosofia. Että on akkua ja kaikennäköistä. Hiiren korvikkeena tuommoinen trackpadikin. Johon muuten ehdin jo tottua.

Kivasti on siinäkin tekstien skrollaus silviisiin että kun laittaa kaksi sormea siihen levylle ja vetää haluamaansa suuntaan niin johan liikkuu. Ja toimii tottakai photoshopissa, joko zoomina tai skrollina.
Ja "oikean hiiren napin" korvikkeena (näissään siis ei ole oletuksena kuin yksi nappi hiiressä) toimiva "kaksisormea padille ja napsautus hiirestä" onkin yllättävästi helpompi kuin jos tuo iso klikkausnappula olisi jaettu kahtia, minulla ei ainakaan pikkusormi taipuisi mitenkään helposti tuohon napille.

Leluista ja materiasta kiinnostuneillehan tämä tarjoaa varsin raikastavan kokemuksen, aivan kokonaan uusi omistettavan tavaran kategoria aukeaa, kannettavien laukut ja sleevet ja muut kuljetusratkaisut (Joo, mie ompelen ite oman sleeveni kiitosvaan), sekä mitä pienimmät lisälaitteet mitä voi tarvita. Ihanata.

Ja mitä uus-nörtteyden mahdollisuuksia tämä minulle avaakaan, voisi surffata wlanilla varustetussa kahvilassa, voi katsoa Kummisetä-leffaa parvekkeella ja polttaa sikaria samaan aikaan, tai tehdä töitä samaan aikaan kun on pojan kanssa puistossa. Tai no ei sentään tuota viimeistä. Jotkut asiat on pidettävä erillään.

Mutta miksi kaikki nappulat on eri paikassa? CTRL ja nuoli ei enää liikuta sanaa kerralla tekstin sisällä, tokihan se on täällä Valoisalla Puolella ALT ja nuoli. Kai näihin tottuu, osa noista omppu-sitä ja omppu-tätä-yhdistelmistä on itseasiassa paremmin kuin ennen.

Ja miten hyvä näppäimistö tässä on! Tällaisiahan näiden pitää olla, nytkin kello on jo vaikka mitä (1.24 Torstai, akkua jäljellä 46 minuuttia enää, kertoo pikainen vilkaisu yläreunan palkkiin) ja minä voin hakata tätä juttua ihan niin kuin haluan, ei poika herää. Ja minä kun vielä vaihdoin tuohon PC:hen erikseen hiljaisemman näppiksen, kun edellinen piti niin kamalaa mekkalaa... Huhhuh.

Niin ja nuo Widgetit. On säätä ja käännöspalvelua ja muunnosapureita ja uutisia ja sarjakuvaa, kaikki hujahtaa silmien eteen kun livauttaa hiiren tuonne alavasempaan nurkkaan. Jopas vaan.

Toinen mielikki on tuo Exposé, eli vähän niinkuin ALT-TAB yhdistelmä Windowsilla (toimiihan se Maceissaäkin näköjään), mutta menee päälle F9sistä näppiksellä tai mulla tuolta vasemmastaylänurkasta. Tummentaa taustakuvan ja tuo esille (expose, geddit?) kaikki avoimet ikkunat, pienentää ja järjestelee siis nätisti. Siitä sitten vaan valitsee ja hiirellä klikkaa mihin haluaa mennä. Aika kätsä jos pitää hiirellä hinata dokumentti finderista (Resurssienhallinta/My Computer) johonkin ohjelmaan tai ikkunaan. Huis vaan ja sinne menee. On vähän epäilyttävänkin helppoa.

Tämä merkintä on oikeastaan enemmänkin tarkoitettu Appiukolle, tuolle Toimitusjohtajista Mainioimmalle, Yhtiökumppaneista Parhaimmalle. Hattua nostaa ja Kiittää P&M:n M.

Ja voi kuinka kätsästi tämäkin syntyi, xPad nimiseen pikkuteksturiapuriin kirjoittelin tätä muutaman päivän aikana, ja nyt viuh vaan avasin bloggerin editointi-ikkunan selaimeen (Camino on muuten mainio kapistus, siitä joskus) ja vetäisin tuon tekstin xPadista tähän. Johan on.

Laitanpa kuvasisällöksi tähän Ihka Ensimmäisen tällä mäkillä editoidun kuvasen, armas vaimoni vieraili studiolla työhakemus-kuvaa varten. Tämä ei ole yksi niistä.

Dagen efter

No se oli sitten eilen se miitti. Ja kyllä meillä oli taas lystiä.

Paikalla taisi olla 15 henkeä ainakin aluksi, sitten vaihtelevammin. Tuttuja naamoja ja uusiakin tuttavuuksia.

Päällimmäisiä tuntoja:
Erkalla on aina hienoimmat lelut.
Rune todisti että kännin saa vedettyä ilman varsinaista rahaakin.
Kapa oli hauska nähdä, ja vielä hyvällä mielellä.
Mari Koo oli nätimpi luonnossa kuin kuvissa.
Olin ainoa jolla oli filmiä kamerassa.
HC-pizza (Pepperoni, kinkku, pekoni, aurajuusto, jalapeno ja valkosipuli) ei sovi kevyellä ravinnolla eläneen ihmisen vatsalle seuraavana aamunakaan.
Haloefekti voitti sen Jyväskylä-kuvakisan eikä älynnyt tilata "Lihabileet"-annosta.
Tissejä ei lupauksista huolimatta nähty.

Mitähän muuta? Kattellaan kunhan kehitellään rulla että mitä.

Teaser

Tuommoinen tarra on tuossa laatikossa minkä tuohon äsken kannoin.

Arvannette että jännittää jonkin verran. Pitkä tunti vielä ennenkuin pääsee kotiin availemaan.
Siivotakin pitäisi kotona ensin.

Varsinainen Unboxing-osio Erkkaa varten alkaa myöhemmin.

Stay tuned.

Pahoitteluni

Rover times two

Voivoi kun minä vihaan blogientryjä jotka alkaa lauseella "Anteeksi kun en ole päivittänyt aikoihin, mutta...". Siksipä en aloitakaan tätä niin, vaikka sisältö onkin sama.

Miten tämä näin on jäänyt.

Ei ole oikein kuvia mitä olisi halunnut näyttää. Ei ole ollut asiaakaan, vaikka asiaa on ollut yllinkyllin.

Ei ole ollut aikaa. Ja tämähän on ihan puhdas valhe. Aikaa on ollut, intoa ei.
Jotenkin tuo eläminen nykyään vie mehut.

Mutta mitäs tänne kuuluu sitten? No jaa. Asioiden ostaminen tuntuu olevan ajan henki. Tai lähinnä ajattelu että tuon tarviis ja tuon ja tuon.

Autonkin sain kuntoon, ja uudet renkaatkin alle. Kyllä nyt kelpaa taas.

Uusia tuulia nörtti-osastolle odotettavissa lähiaikoina, toivottavasti. Muutoksen tuulia. Älkää nyt ajatelko Scorpionsia, se jää vaan päähän soimaan.

Pisteet ja hymiö ekalle joka tajuaa kuvan otsikon.

Laitetaan toinenkin tähän. Viime kesältä, Yösialla kuvattua ihanuutta. Taustalla M-Realin tehtaat, eipä uskois.

Sommitteluvirhe

Täytyy kuvata lisää tuolla, kyllä noi aika kivoja on vaikkei niissä mitään ihmeellistä olisikaan. Voi kun sen Rolleiflexin sais vielä joskus. Kuvan nimi johtuu tietenkin siitä että noiden kukkien ei pitänyt rikkoa horisonttilinjaa muistaakseni, mutta tämä on niillä lähilinsseillä kuvattu, ja se parallaksi yllätti kovin.

Päivittelin työkoneen Photarin sen uusimpaan ikarnaatioon, CS3seen.
On se ihmeellistä, CS2nen jäi välistä kokonaan, melkonen hyppäys uuteen on nyt tämä. Mutta hemmetti miten hyvä se nyt on. En muista koska olisi näin paljon pikkuparannuksia tullut Photariin, nimenomaan juuri semmoisia mitkä auttavat minun töitäni huomattavasti. PS7 -> CS muutoskin tuntuu pieneltä, vaikkei todellisuudessa missään tapauksessa taida olla sitä.
Tämä vinkkinä siis niille jotka miettivät päivittämistä, kannattaa. Ei se upgreidi maksa kun 250€, se on mielestäni tästä ilosta pieni hinta.

Takki pitäis ostaa. Ulkoilutakki kesäksi ja syksyksi. Olisi helppoa ostaa semmonen geneerinen "ulkoilutakki" Prismasta, kahiseva ja muovisen tuntuinen. Mutta en minä halua semmoista. Tarvitsen vain. Jotain mikä pitää tuulen ja ötökät pois puistossa ja mökeillä. Ja missä on taskut. Nykyisellään kun ainoa mahdollisuus toppatakkien lisäksi on huppari-villatakki-yhdistelmä, niitä taskuja oppii arvostamaan kummasti.
Fjällrävenin Greenland-takin (hemmetin huono kuva on tuolla sivuilla, ihan eri näköinen on oikeasti, outoa.) haluan, hauska yhdistelmä funktionaalisuutta ja retroutta, jenkkien M65-takista otettu paremmat puolet ja laitettu huppu. Kunnollisen hupun tärkeyttä minulle ei voi liioitella. Noissa armeija-takeissa kun on se semmoinen ärsyttävä kaulukseen piilotettu liruhuppu, ei semmosella tee Mikko mitään. Rumakin on.
Mutta 149.00 € vuorettomasta kangastakista (vaikka kuinka ois G-1000-matskua) tuntuu vaan niin jyrkältä. Eikä siihen edes saa talvivuorta. Tosin tarvitseeko kesätakin toimiakaan talvella?

No, jospa noista kilometrikorvauksista lohkaisee tuon verran. Vaikka olishan niillekin rahoille muutakin käyttöä.

Blogimiitti 2

Blogimiitti 25.5. klo 18 alkaen Sohwilla

Koska kalenteri tikittää, niin styrangit 40100 ja Fotomik löivät päänsä yhteen ja päivän lukkoon:

Tervetuloa
Jyväskylän Blogimiittiin:

Perjantaina 25.5.2007
Paikkana Sohwi (kartta)
Kokoontuminen klo 18.00
Ruokaillaan n. klo 19-20 alkaen
Tarvittaessa istutaan koko ilta

Tämä kutsu on tarkoitettu kaikille, joiden sydäntä lähellä bloggaaminen millään tavalla on. Mitään sisäpiirimeininkiä ei ole, vaan jos tekee yhtään mieli tulla, niin tule :)

Meille on siis varattu kabinetti, joka on savuton. Tupakointiin löytyy mahdollisuus muualta baarista tai terassilta. Illan aikana on tarkoitus syödä, mutta paikalle saa tulla ilmankin.

Valokuvaaminen on varmaan illan yksi puheenaihe ja harraste, mutta henkilökohtainen kuvauskieltokin onnistuu. Eli jos haluaa säilyttää oikean nimensä/naamansa piilossa, niin sitä kunnioitetaan.

Sen tarkempia ohjelmanumeroita ei ole luvassa, mutta toki saa keksiä ja ehdottaa.

Ennakkoilmoittautuminen ei ole pakollista, mutta jättäkää toki tervehdys linkkeineen kommentteihin, niin ihmiset voivat halutessaan tutustua toisensa blogeihin jo ennakkoon.

Ja levittäkää sitä sanaa!

Unbelievable

No enpä olisi tätäkään päivää uskonut tulevan.
Sanon tämän nyt julkisesti.

Magyar Posse on hemmetin kova juttu.
Tai ainakin tää video:
http://youtube.com/watch?v=3o3LzDdA8Pg
En sitä nyt suoraan ala tähän tunkemaan, mutta klikskliks vaan.

Ei tajua. Ennenhän nää oli paskoja.

Edit: Nyt tarkemmin kuunneltuani noita mitä tuolta nettisivulta saa niin ei tää nyt NIIN hyvää olekaan. Noi instrumentaalit vielä menee biisi kerrallaan, mutta nyt neljä soinut ja laitoin pois. Ei jaksa. Ja ne laulut on ihan just yhtä kamalat kuin muistinkin.

Mutta video on hieno vaikka tyhmää politiikkaa sisältääkin.

Roskaruokapäätös

Vuosikymmenien kokeilun ja harkinnan jälkeen olen tehnyt Päätöksen.
En syö McDonaldsissa enää mitään muuta kuin joko:
A) Happy Mealin isommilla ranuilla ja juomilla (jolloin niistä tulee Normaalin kokoiset)
tai
B) Tuplajuustosta-aterian silloin kun se on tarjouksessa.

Viimeinen niitti oli tämä McSierra vai mikä hitto se oli. Isoiso purilainen sillä meksikokastikkeella, yllärinä välissä nachoja! Mikä olikin ihan kiva, kunnes älysin etä ne on suolattuja, ja varsin reilusti suolattuja olikin. Puuh.
No, mulla siis (Mike)Sierra-burgeri ja pojalla häpimiili. Kakistelin siinä hampurilaiseni loppuun ja siihen päälle vielä sen juustopurilaisen puolikkaan mikä tuolta pikkumieheltä jäi syömättä.
Ja Voi Hyvä Luoja miten hyvä se oli.
Yksinkertainen. Puhdas. Selkeä. Hyvä. Kaunis jopa. Pulla, pihvi, cheddarjuusto, ketsuppi, sinappi ja sipuli. Mikä kontrasti noiden isojen purilaisten sotkuisuuteen ja lötköyteen ja liialliseen makuryöpytykseen. Ihanuus.

Onhan näitä aiemminkin ollut kausia että on syöty vain tuplajuustoa tai QPtä, mutta nyt alkaa riittää.

Sitäpaitsi mikähän hemmetti siinä on että noista kausituotteista on pakko tehdä niin jumalattoman suuria?

Sitäpaitsi HappyMealissä saa lelun. Mikä on aina boonusta. Eikä tule liian täyteen, miksiköhän sitä pitää Mäkkärissä aina vetää se McÄhky(tm)? Kun vähemmälläkin pärjää, ja kyllä se hyvä mieli tulee jo pienemmästäkin. Kun ei sitä oikeeta päiväruokaa kuitenkaan koskaan tuolla mätöllä korvata niin...

Parempi suosiolla syödä pieni ateria mistä jää hyvä maku suuhun ja sitten oikeaa ruokaa hengen pitimiksi kuin jättiateria josta jää paha mieli ja huono omatunto, jonka jälkeen joutuu kuitenkin syömään vielä oikean ruoan myöhemmin.

Katotaan miten käy miehelle. Mutta Päätös on tehty.

Se on siinä

Joo-o.
P&M Image Oy. Eli Petter & Mikko.
Varatoimitusjohtaja Mikko Kalavainen. 10% osakemäärälläni olen tittelini ansainnut.

Nyt on ihan erilainen olo, pikkutakin laitoin heti päälle. Kommunikaattori ja Bemari saa vielä odottaa. ;D

Siis tosiaan tuossa viime perjantaina kirjoiteltiin paperit ja pideltiin hallituksen kokous. Nyt on sitten liikeyritys. Appiukon firmahan se tuo on tietysti, mutta on siinä sen verran osaa ja arpaa ja työtä meikäläiselläkin että nimeen asti pääsin. Toimialana valokuvaus ja kuvien myynti.

Eipä mulla juuri muuta, paitsi tietenkin tämä:

Onnea Mikaelille 2-vuotispäivän johdosta.

Joko siitäkin on kaksi vuotta mennyt? Kliseistä mutta totta, kyllä se aika kuluu niin nopeasti.

Onnea siis myös itselleni samalla kun olen onnistunut tähän asti hyvin.

Danone Activia

Benrope avautui tästä samasta asiasta näköjään mistä itsenikin piti.

http://www.melankolia.net/benrope/2007/04/probioottien_puolesta.html

Eli ne Danonen Activia-terveysjugurttimainokset. Missä nyt sanotaan että "kolme neljäsosaa Suomalaisista suosittelee Activiaa". Ei nyt puututa tuohon galluppiin ja siihen miten se on tehty tai ei ole tehty, vaan tähän:

Miksi normaalin ihmisen (3/4 väestöstä lienee "normaaleja") tarvitsisi "nopeuttaa ruoansulatustaan", kuten minulle eilen telkkarista mainostettiin?
Kiitos vaan, ihan sopivaa vauhtia se paska tulee ulos muutenkin. Aika monella muullakin käsittääkseni.
Mitä vaivaa on liian hitaasta ruoansulatuksesta?
Ja mikä se "vatsavaiva" on mikä esimerkiksi sitä mainoksen nörttipojan vatsaa "ajoittain vaivaa"? Ripuli? Ummetus? Vatsahaava? Mitä tuo parantaa tuo jugurtti?`Emmä tajua. Miksei sitä voi sanoa siinä mainoksessa? Mikä helvetti edes on ACTI REGULARIS(rekisteröity tavaramerkki)?

Nettisivuilla sanotaan että "Stressi, liian vähäinen kuidunsaanti ja epäsäännölliset ruokailutottumukset" aiheuttavat turvotusta, ilmavaivoja ja ummetusta.
Ja niitäkö sitten korjataan ylihintaisella jugurtilla mihin on lisätty maitohappobakteereja? Koska sitähän tuo vain on. Paljonkohan halvemmaksi (tai tehokkaammaksi?) tulisi syödä samat maitohappobakteerit Apteekin hyllyltä?
Eiköhän se olisi muutenkin helpompaa vetää sitä ruisleipää sen paskavehnäpullan sijaan lounaalla ja koettaa muistaa käydä sillä lounaalla ja vaikka aamiaistakin muistaa vetää välillä?
Stressiin ei tietenkään ole helppoa ratkaisua, mutta ei se tämä jugurttikaan siihen kovin paljoa taida auttaa.

Sitäpaitsi jos tuo maitohappo on "kliinisesti tutkittu ja todistettu sen ruoansulatusta nopeuttava vaikutus", ei mielestäni voi samantien sanoa että tuon jugurtin on kliinisesti todistettu sen tekevän.
Ja miten se on tutkittu? "Useissa eri kliinisissä tutkimuksissa ympärimaailman", eli todennäköisesti Danonen konttorien kahvihuoneissa. "Joo, kyllä nyt tuntuu paremmalta, tää homma on selvä"

Äh. Turhaan vaahtoan taas. Mutta tulipahan sanottua sitten.

Hyvää Pääsiäistä

Joopasenjoo, tää lähtee duunin jälkeen Heinävedelle, siellä ei bitit vingu eikä sähköpostit kulje.
Maanantai-iltana taas langoilla, pitäkäähän hauskaa.

Helpotus

Helpotusta alapuoliseen paikkaknoppiin.

Kun tuntuu olevan aika kiperä tälläkertaa.
Ja teki mieli kokeilla tuota uutta kartta.jkl.fiitä. Taitaa toimia?

Siis löytyy noilta main, ei tietenkään justiinsa tuosta pisteen kohdalta, sehän olisi liian helppoa. Mutta pitäisi paikan näkyä tuolla neliöllä kartasta.

Where Am I?

Pikainen paikkatunnistusknoppi vaihtelun vuoksi. Oli taskudigipokkari lainassa, heti rapsahti yksi kiva kuva ja tämmönen tunnistelutehtävä.


Nyt on kyllä aika paha, myönnetään.

Vinkkinä että on tunnettu paikka, kuuluisa jopa, eräässä jkl-blogissakin on ollut kuva tai parikin täältä. Löytyy keskustan liepeiltä.
Jyrkkä mäki on lähellä.

Humidorin päivitystä

Tuli tuossa eilen tuliaispaketti Mexicosta, Hannalta. Sisältä löytyi minullekin pieni ylläri, kolme muhevan näköistä sikaria! Hiihuu, nythän näitä on jo reippaammin.


Mikä tietenkin aiheutti sen että vanha Tupperdori alkoi käymään pieneksi. No ei muutakuin Kodinanttilaan ja isompaa Hammarplastia kainaloon. 5.50€ maksoi, ei paha sijoitus vieläkään.


Nyt on läpinäkyvä kansi, voi tarkkailla kosteuksia avaamatta lootaa.

Päällimmäisessä kerroksessa Bundles "B" Robustoja, vielä muutama näitä jäljellä. Yhdeksän siis. Töölön Sikarikaupan kiltti setä sanoi että ne oikein hyviä "arkisikareita", mitä kyllä ovatkin, tosin vain hintansa puolesta, koko on isompi kuin mitä minulla on arkena aikaa. Hyvä niin, säilyvätpähän paremmin.
Niin ja leikkurikin pilkistää sielä seetrilastujen alta.


Pohjempana toinen sikarilaatikko, kannet sahailin noista pois että kiertää ilmat paremmin. Sieltä löytyy muut, Trinidadit ja Partagakset ja ne Mexicolaiset ja Toscanot tuolta sivusta. Ja tuubeja ja muuta, tuubien seetrit on tuossa ylemmässä laatikossa oleskelmassa. Nyt kun ottaa sikarin mukaan johonkin niin katsoo sopivan tuubin ja laittaa sopivan kostean seetrin sinne sisälle ja korkin kiinni, pärjää hetken aikaa hyvänä vielä pölli noinkin.
Ja tuo punapäinen on se Heartfeltin Beads-kostutin mitä tilailtiin viime syksynä, saas nähdä pärjääkö tuo yksinään isompaa lootaa vastaan. Vai pitääkö hankkia lisää.


Tuossa lähikuvampaa tuosta "arvo-osastosta", vasemmalla olevassa Cohiba Siglo VI-tuubissa ei ole sikaria kyllä jäljellä enää, mutta se on ainoa mihin mahtuu tuo B-Robusto, joten käyttövehjes.

Eihän tuo nyt tietenkään sisällöltään tai ulkoasultaan pärjää mitenkään noiden Sikaritalolaisten varastoille, mutta meikäläiselle tyhjätaskulle tuosta on kovasti iloa. 18 pölliä tällä polttotahdilla riittää melkein ensvuodelle asti. Tosin kesällähän se tahti vähäsen kiihtyy.

Merirosvoleikit sai riittää.

Nyt on molemmat silmät pelissä taas mukana, ei ihan sataprosenttisella teholla mutta kuitenkin.

Perkule kun on vielä tuo kuvaussilmä, ei tässä muu nyt huolestuta. Ei se ihan kovin hyvin kyllä toimi. On hiukan epäterävä vielä. Toivotaan että palautuminen ei tyssää tähän nyt.

Merirosvojen sukua

Kykloopin muotokuva 23.3.2007

No niin. Nyt se on tämäkin kokeiltu sitten.
Eilen illalla pääsi Möykky tökkäsemään silmään sen verran että palahan siitä irti lähti. Silmästä. Keskeltä siitä mustanpisteen päältä. Jo vain oli ikävän tuntuinen, ja toisen silmän näkökenttä näytti ihan niinkuin olisi linssissä sormenjälki. Niinkuin olikin varmasti.

Nyt sitten ollaan merirosvoja tän päivän.

Arr, matey.


Hemmetti miten on vaikea olla. Portaat on aika haastavia, ja näppiksellä on vaikea kirjoittaa jos katsoo sormiinsa. Syvänäkö kun puuttuu.

Olen Selkä

PH1 - 101. Reikäporras
18.3.2007

No niin. Siitä lähtee taas. Viikonloppuna Hiljaisuuksia ja pari muuta kuvaa. Tämä ja Neilikkakuva, josta tuli poikkeuksellisen hyvä.
Hiljaisuus-kuvistakin ihan jeesejä, vaikkei huippuja saavutettukaan. Siinä prosessissa on nyt jotain, ei "pielessä", mutta erilailla kuin alussa. Mä teen jotain väärin.

Vaimollakin oli synttärit pari päivää sitten, onnittelut Teille jotka ette muistaneet niitäkään. You know who you are.

Minulla tuntuu olevan vaikeuksia kirjoittaa tänään. Erityisesti sanojen ekat kirjaimet tippuvat jostain syystä nyt pois. Hmmh.

Käteni alkaa palata normaalin väriseksi, eikä se ole edes kipeä kovin paljoa enää. Kävin siis toissaviikon torstaina verikokeessa, joka meni ihan okei. Yksi pisto, yksi putki verta. Ihmettelin puolisen tuntia myöhemmin että "kylläpäs on kipeä tuo haukkari tuosta pistokohdan yläpuolelta". Illalla huomasin että "Jaahas, täällähän on pieni mustelma".
Seuraavana aamuna mustelma oli jo melko helvetin iso ja hurjan värinen.

Siitä viikko eteenpäin mustelma oli siirtynyt käden sisäsyrjälle. Nyt se on jo keltaisen ruskea, ja paljon pienempi, enää noin kämmenen kokoinen. Arvata siis saattaa että se oli aika paljon suurempi aiemmin.
Mikä hemmetti siinä voi mennä noin pieleen? Vai onko tuo normaalia? Minulta kun ei ole otettu kuin kerran aiemmin verta tuosta kädestä ja silloin otettiin 5 putkea eikä ollut mitään tämmöistä, pieni reikä vaan.

Kummaa.

Lauantai-ajatuksia

Noissa koivuissa on joku juttu nyt mulle. Niillä on ihan selvästi jotain asiaa. Kuinkahan monesti olen meinannut ajaa ojaan (no en oikeasti) kun jää tuijottamaan ohi menevää koivikkoa.
Joku niiden ulkonäössä viehättää. Se on kovin vaivihkainen puu, tuo koivu. Valkoinen ja musta. Paitsi ettei ole, oksat punertaa, mustan ja valkoisen välistä erottaa ruskean.

Hmm. Kyllä tämä tänä kesänä selviää.

Näissä hiljaisissa työ-lauantaissa on jotain omaa magiaansa. Koneet suhisee ja saa kuunnella klassista koneelta eikä kukaan valita. Työnsä saa tehdä just siinä järjestyksessä kun lystää, ja kun oikein järjestelee niin ei tule kiire.



Möykky ja hevonen. Käytiin tuossa jokunen viikko sitten, justiinsa kun ne kovat pakkaset hellitti lauantai-iltapäiväksi rekiajelulla Laukaan tuolla puolen. Vaimo sen järjesti talvipäivän yllärinä, piti salaisuutena viimeiseen asti kun ajeltiin ohjeiden mukaan.
Kovin oli mukavaa sekin. Vaikka ne hevoset pelottavia olivatkin, pieniksi vielä sanoivat.
En minä sanoisi, en.

Kohta muuten (mikäli mallini suostuvat tai saapuvat) aukeaa neulanreikä-kuvaus-kausi. Hiljaisuus-sarjalla aloitetaan. Jännittää vähän, mitenkähän se onnistuu.

Nuo kuvat on muuten kuvattu sitten TriX:lle ja kehitelty 1+25 Rodinalissa 7.30 minuuttia. Rapsittu Leicalla, toki.
Vertailin noihin digiruutuihin huvikseni. Onhan ne rakeisia, muttamutta. Joku niissäkin on. Siitä joskus toiste, jos vaikka ihan kuvien kanssa vertailisin.

P.S. Kiitti kaverit, synttäritkin oli ja meni tuossa tiistaina. Kuka muisti, kuka ei?
You know who you are.
Enää alle vuosi Isoon Kolmoseen. Ei kai se niin paha ole kuin ne sanoo?

Innostus

Kuulkaas nyt rakkahat! Homma on niin että kipinä syttyi!

Neulanreikäkamera kaivetaan talviuniltaan ihan tässä kuulkaa näinä hetkinä. Alkaa maa paljastua ja Maamerkkejä näkyä. Filmitilanteen tarkistus ja ajan hankinta enää esteenä, kemioita (RODINALIA, kuvitelkaa!) on, ja TriX:llekin löytyi 4x5tuuman toimittaja sitten kun loppuu nuo nykyiset filminpalaset.

Hiihoo! Saatan tuskin odottaa! Ekat kuvat on tietenkin perinteisesti taas ihan perseestä kun on enemmän intoa kuin älyä.


Muissa asioissa tämmöistä:

Meillä näkyy monta televisiokanavaa. Helvetin monta. Itseasiassa reilut kolmekymmentä. Kolmehemmetinkymmentä! Koska niitä ehtii kattoa? Joo, öisin, kuten on huomattu tänä aamuna väsymystilanteesta päätellen.
Taloyhtiö siis vaihtui kaapeliksi toissapäivänä. Yhden digiboksittoman illan jälkeen ei kestänyt silmät huonoa (vaikka onkin paaaljon parempi kuin antennista) kuvaa ja EPG:n puutetta. Miten sitä on katsottu telkkaria ennen kun on joutunut lehdestä katsomaan että "Mikäs ohjelma tää on?". Kummasti sitä tottuu.
No, Elisan liittymistarjouskaapelidigiboksi (Humax C-FOX II) kulman takaa kainaloon ja samaan syssyyn XXL-kanavapaketti (kun niitä kerran näkyy niin laitetaan näkymään oikein kunnolla).
Ja avot. Että voikin olla parempi laite kuin se vanha Nokia 210T. Nopsa ja kätsä. Kuvakin tuntuu ainakin paremmalta.
Kyllä nyt kelpaa, neljä kanavaa piirrettyjä ja BBC Food ja Prime, muutama Discovery ja National Geographic. Pari matkustelukanavaa. Joku kumma "Vain reality-ohjelmia"-kanava. Pari musiikkikanavaa. Ja vaikka mitä muuta.
No joo turhiahan ne on, mutta hauskaa vaihtelua. Digiboksi oli kyllä pakko-ostos, olishan tuo pitänyt kuitenkin ostaa.

Laitetaan tähän kuvakin osastoa "Jos olisin rikas"

Borrowed from photo.net

Leica MP a la carte-ohjelmasta. Saapi itte päättää minkälaisen kameran haluaa, värit ja päälliset ja etsimen suurennoksen ja filminsiirtovivun tyylin ja kaiverrukset ja mitä kaikkea. Tämä kaveri oli halunnut jokseenkin minimalistisen Leican. Juu, mulle kanssa ja tolla lasilla.

Greenpeacestä vielä

Jatkoa tuohon alempaan vuodatukseen siis.

Armas Vaimonihan kirjoitti jokseenkin tulikivenkatkuisen sähköpostin ViheriälleRauhalle, joka sitten poiki yhteydenoton sieltäpäin, soittivat nimittäin seuraavana iltana.

Ilmeisesti tuo mainos on jakanut Piissiläisiäkin kahtia, oli kuulemma ollut ihan liki ettei käytetty. Olivat pyytäneet mainosideoita monilta (näin sanoivat) tahoilta, yksi ainoa oli tullut, eli tuo. Eikä ollut sitten maksanut mitään.

Hienoa toimintaa sinänsä että oikeasti luetaan niitä palautteita ja reagoidaan, aika pitkään ne jutteli puhelimessa. Vaimon kanta ei tietenkään muuttunut, eikä varmasti GP:nkään, mutta hatun noston arvoinen suoritus siltikin.

Tämä tästä tällä kertaa. Kyllä meillä kuitenkin kanava vaihtui taas eilen illalla aika vauhdilla kun alkutahdit tuosta mainoksesta tuli. Ei o kivaa vieläkään.

Arno Rafael Minkkinen - Jumalan Käsi?

Arno Rafael Minkkinen,
Omakuva Laurencen kanssa,
San Lawrenz, Gozo, Malta, 2002
Kuva Salon Taidemuseon verkkosivulta

Nyt kuunnelkaa, Veljet ja Sisaret.
Ottakaa rahanne ja vaatteenne ja menkää Saloon, Taidemuseoon. Teillä on 9.4 asti aikaa, siihen asti juokaa ja ... no keksikää jotain.

En voi suositella mitään enempää kuin tuota.
Arno Rafael Minkkisen "Saga"-valokuvanäyttely.

Voisin tähän kirjoitella ja hehkuttaa ja olla innostunut ja mitä vielä. Mutta se ei tekisi oikeutta noille. Täydellinen valokuvanäyttely.
Paljon kuvia, hyvin esille pantuna, hienossa tilassa.

Ja ne KUVAT. Minkälaista neroutta. En pysty käsittämään, kuvat on hienoja, ideat on hienot, ja se touteutus, se se vasta hienoa onkin.
Ja ne neulanreikäkuvat. Voi Luoja.

Melkein itketti. Nöyrryin. Hiljennyin. Vieläkin vetää vakavaksi.

Kuulkaa ja Uskokaa. Menkää. Menkää jo.

p.s. Miten on mahdollista että tuonne maksoi liput 3 euroa? Olisin voinut maksaa kolme kymmentä. Toisenkin kerran.

Sammallahden Penan tila Parhaana Valokuvaajana on vakavasti uhattu. Erittäin vakavasti.

http://www.arnorafaelminkkinen.org/
http://www.salomus.fi/taidemuseo/index.html

Lisää reissuraporttia kunhan hieman laskehdin vielä. Helsingistä ja Ruoasta ja Juomasta ja Sikareista ja Sikarikaupoista ja Säästä, mahtavasta sumuisesta Suomen Kauneimmasta Helsingistä.
Kaikki oli miltei täydellistä.

Kiitos Petter. Kiitos.

EDIT: Kappas, digicamera.net oli linkannut tähän. Disclaimerin-omaisesti haluan todeta että jos tämän joku minua tuntematon nyt lukee, tulisi ymmärtää että kyseessä on vain yhden pienipäisen ihmisen kokema näyttely, josta on kirjoitettu haltioituneessa mielentilassa, ei missään tapauksessa vakavasti otettava arvio tahi kritiikki. You've been warned.