-28: Talojen kasvot

Tyhjää täynnä

Saapas nähdä tuleeko tästä mitään. Ajatus on, toteutusta ei. Täytyy vaan kokeilla.

Huomasin tässä että yli kymmenen gigaa on projektin alusta kuvattu, vaikka olenkin säästeliäästi yrittänyt kuvata. Ei ole hyvä tämä, täytyy alkaa poistelemaan kehnoja varmaankin.

-29: Merry man of Sherwood

Thursday is archery-night for me. Every other thursday I have to open and close the range, so I have to go at least then. I try to go every thursday, and I would like to go twice a week. But after Masi was born, that hasn't been really possible.

Got a new klicker, that black thing that says "Beiter". Took it off today, and shot much better.

The thing about archery is that it's so damn hard. Simple, easy yesyes, but get down into it, and it's difficult as hell. This is the sight. Real men don't use sights, they shoot instinctively.

New arrows last week. Well, not NEWnew, used, but new to me. Threw my whole shooting upside down. Struggled to get 210 out of 300 today. But it looks promising, now there are (mostly) only my mistakes left, the previous shit-arrows that I had introduced their own, mystical misses also.

-30: Wine yet again?

What? More wine?

What can I say, it's the season? 

But this was a pre-planned event, with a few more friends than yesterday. Lovely food, reindeer two ways, brussell sprouts, mashed potatoes etc. 

My stats show visits from 19 different countries, not very many, but a few nonetheless. And yet no one has said anything about my previous question regarding the language of the blog.

Which is why starting tomorrow, the english is gone. Link for the english version is up top, use it then.

Oh, and I realized that I messed up the numbering, I can't even count anymore. So now this post is number -30. 

-33: Aki, with wine

Sometimes my friends can look so... sophisticated. Civilized, even.

We had an impromptu party yesterday. A small party, but alcoholic beverages were consumed (two lovely Bordeaux reds, and a bottle of french cider, organic too!) and good food was eaten.

I think I'm going to go back to Finnish for this blog, there seems to be so much that I feel like saying, that wouldn't make any sense to say in English. 

But fear not, I'm taking all this English stuff over to flickr. Once I get the link up there, it should be clear.

Tiedustelu

Mitenkähän se nyt on tämän kielikysymyksen kanssa? Suomi vs Englanti? 469stä kävijästä 23 oli ulkomailta, ja niistäkin ainakin osa suomalaisia tuttuja (Terveisiä Meksikoon Hannalle!) jotka asustaa muualla... Jotenkin turhalta tuntuu vääntää tuota englantia kuitenkin, vaikka se hauskaa onkin. On kuitenkin semmoinen olo että paremminhan sitä osaa itsensä ulkoistaa näin.

Kommentteja kaipaillaan, häpeällisen hiljaa olette, armaat lukijani.

I keep wondering about this language-issue, Finnish vs English. Out of 469 recent visitors, 23 were from outside of Finland, and most of those are expat friends of mine...

I'm asking for comments on the subjects, please, if you ARE for some weird reason reading this, and want to keep on doing so, chime in.

Oh, a picture, even though this isn't a post in the "365+44"? Sure, I think I can come up with something.

-34: Colder than yesterday

Victims of memory?

So we went to Masis' Godmother's house today, the girls had a "Let's make a dress"-kind of day, so I mostly got stuck with the kids. Which is okay, I guess, since I am on the daddyvacation.

I wanted to make a fire and grill some sausages, but it turned out that the fireplace was in so deep snow that I couldn't be bothered to get a shovel and dig it out.

The sun started setting quite fabulously, and I got that.

Sea of... shadows and snow?

-35: A Slow, Cold Day

Wow. Today was a LONG day. Up before 6 o'clock, with a cranky baby. All sorts of action, and I even got around to taking a 90-minute walk with Masi in the afternoon. Took some bad pictures, here's one that's less crap than the others.

-17C is quite enough for me. At least it wasn't windy.

My place. Right there.

On a cold day like this, this is as good as it gets for me as far as places go. My corner of the sofa, with my reading-lamp. Missing is my pillow and the Worlds Best Patchwork Quilt that Iri made for me years ago. It's blue(ish), very large, very soft and very cozy. I could most likely live in any shithole of this world if I had that blanket with me. I'll show it to you someday.

I've been pondering about rules for this project. Some people go with "only one picture per day", some say it's okay to post more than one, some say it's okay to post a picture from some other day, as long as it's from the correct time-frame, i.e. taken since the beginning of the project and so on...

I think limiting myself to just one pic per day is not... fun. This is supposed to be fun. Sure, there's going to be a "THE" picture of the day, but if I have something nice to show, why couldn't I? Or shouldn't?

Shit, it's MY 365, so MY RULES. I post what I want, when I want. Almost.

We've been planning the Berlin-trip for most of the night, going over maps and old notes. I realized that I really don't have a lot that I definitely want to do, C/O Berlin of course, but in addition to that, it's all bonus. I'm going to see the city. To look at it. Take pictures of it. To feel it, Feel Berlin, as they say. And   I'm all in flames over it all. Sure, I want to buy the coffee mugs and the grocery bag from KaDeWe, but after that... Just follow the others, and not follow them when it feels like it. 

Well, less than two weeks to go. I can wait. 

-36: The Boys

Mattias

Mikael

The Darling Wife requested more pictures of the little ones, so here we go. Might as well, today was a cold and miserable day filled with cleaning the house, running errands and generally being cranky at the everything. So I didn't get out much, did manage to take some pictures of the boys.

-37: A light snack to end my days with.

Wellwell. Couldn't decide again which one to go with, so put up both. I kind of like the "stripy water"-shots that I've been doing for a while now, but I'm not sure anyone else does... So a semi-funny one about the local "culture-hotel". I love how the camera corrects the distortions that I know the lens MUST be making. All the lines are pretty straight.

Also ran out of Twizzlers today. I had these normal ones, and then some lovely cherry-flavored ones. The cherry rocked, but the basic version wasn't half bad either.

I had been wondering about Twizzlers for a while now, as they haven't been available in Finland previously, and they are mentioned quite often in All Things American, lately a lot in "Warehouse 13". So of course when I bumped into them at Behnford's, I had to buy a fistful. And now I know.

What about the snack of the end-of-days that got mentioned at the top? Tonight it started with the fresh bread that I made earlier today. Sprinkle with olive oil, cut some chevre, and top it with fresh thyme, and into the oven. When the cheese has melted, take them out. The Most Important Ingredient is the honey that you lather on top of the cheese. Makes the whole deal come alive, it does!

Also made earlier the beets on the left, normal, basic whole beets in vinegar, cut up smaller, lots of garlic, some dried thyme (do I sense a pattern here?), olive oil. Into a jar, lid on, shake, do not stir. Goes in the fridge for a few hours, although rather good straight away too.

Visible in the back is some wannabe-Parma ham, Spanish it might have been. Don't really like them anymore, although this one wasn't as awful as most of them are. At least it was soft enough so I didn't have to stuff the whole slice into my mouth at once. The Darling Wife (and everyone else, apart from the Darling Wifes' Mother) loves it though, so I pleased her and ate a slice. 

Yummy goodness. 

And there you go, another day of active blogging gone by.

-38: Winter storms coming

A decent enough winter storm kicked in yesterday. There's a tree on my way to the shops that always seems to shed half its brances in little small pieces when a bit of wind comes our way. How it still has any left is beyond me. 

Also found six cranberries from my camera bag yesterday, just forgot to post them, sorry.

-39: The everyday descends upon me

Eating is not that messy anymore.

And so it begins; my father's leave. Well okay, it began last week, but now I've been home alone with the either one or both of the boys since Monday. And it was a bit scary at first.
But then it all comes back, and it seems really easy. Which it, of course, is not going to be.

-40: Empty window and Mattias

Woke up to a nice crisp morning, with a clear blue sky. Which didn't come out properly for some reason (forgot to turn off the lights inside, so the curtains are red and the sky is blue, blechh), so it's in black and white then.

And then for a bonus-picture, the first appearance of my second son, Mattias. Oh no, wait, he's been seen three times already. But he's such a big boy now, so it's okay.

My son Mattias.

-41: Happy Birthday, Maria V!

As always, the after-party was more than good.

And I got to capture the hand of the b-day girl.

-42: Hole in the ice in Nurmes

Rather cold for a swim.

So from Helsinki to Joensuu for the night, then straight on to Nurmes for Cousin Mammus' thirtieth birthday.
I had a horrible flu, constant runny nose. Which seemed to behave better when I was outside, so I braved the weather with Mattias, and went for a walk. Found an "avanto", which means "hole in the ice". Where you go swimming, you see.
Didn't go this time, but took a nice picture. I have a feeling that I've taken this exact picture before though.

-43: Lauttasaari

Went out for a walk while waiting for the Finnish Museum of Photography to open. Stayed at my father-in-laws sister's place in Lauttasaari. I've stayed there a couple of times a year for I don't know how many years, and I've always felt like going for a walk to the seashore, but never actually went. This time, however I did, since the family was back home, and I was a free man. As free as the birds in the sky. Like the ones above. I think it implies the sea somehow, even though it's not even visible.
I'm quite partial to the 1:1-crop in the camera, I set-upped (is it a word even?)  it so that when I turn the dial to C1, it automatically selects the square crop, ISO1000 for a nice, big grain, B/W mode with tweaks to the contrast and sharpness. Save to RAW and a small JPG.

A MASSIVE retrospective for Pentti Sammallahti at the Museum, I believe well over 350 pictures on show, and all of them excellent, if not the images, then the absolutely flawless printing.
Everyone should go and see this at least once, preferably twice.

-44: First exposure

My darling Annika

Right then, let's kick this off.
This is exposure number 00001 on the new camera. It's my very bestest friend Annika, at Cafe Esplanad in Helsinki, where I had to travel to get the camera. The very first squeeze of the trigger, the virgin snik of the shutter. Sure, the expression on her face is not perfect, but the new haircut is evident, is it not?
I ate a veryvery lovely salad, with corazones de alcachofas and marinated small Agaricus bisporus. Go educate yourselves.

Muutoksen Tuulia

ATTENTION: English on the bottom of this post!

"Ja to...os...ta se alkaa", niinkuin jo ammoin kotimainen kirjailija asian ilmaisi.

Osa kamerakannasta, D200 plus kakkulat on jo vaihtaneet paikkaa piiloonsa.

Ylläolevassa kuvassa on osa viimevuonna käytössä olleista kameroista ja linsseistä.
Allaolevassa kuvassa on kaikki ensi vuonna käytössä olevista kameroista ja linsseistä.

100% kameroista vuodelle 2011!

Juuri niin. Purin hammasta ja löin päätöksen lukkoon. Panasonic GF1 ja 20mm f:1.7. Näillä mennään nyt sitten. Toki työasiat kuvataan D3sella sun muilla hörsykkeillä, mutta ne on työhommia, ne ei tähän kuulu.
Onko tämäkin sitä downshiftausta, vaikka loput kamerat onkin vain laatikossa, ja rajatun ajan? On se kai.

Mitä tämä nyt sitten oikein on, kysyy joku. Minäkin kysyn. Se on jonkinlainen vaihtelu. Haastekin, vaikka ei tässä kaikki ole, ehei. Mukavuudenhalu? Varmasti.
Onko nyt kiva lähteä reissuun, yksi kamera, yksi linssi? Ei tarvitse edes pussia filmeille, niinkuin aiemmin Leican kanssa reissatessa.
On. Berliini odottaa parin viikon päässä, siellä sitten nähdään tositoimissa tämä.

Laitetaan vielä lähikuva laitteesta. Oli jo pakko vaihtaa neon-värinen alkuperäishihna Gordy's Camera Strapsin nahkahihnaan, ja teipata piiloon nuo mainokset. Nyt tuntuu jo tutummalta.

Tuulia, Tuulia Muutos on nimeni.

Juupajuu, vaan mitä on ne haasteet mistä aiemmin mainitsin? Niin. Tiivistyy näppärästi kolmeen numeroon:

365

Aivan oikein. Allekirjoittanutkin hyppää tuohon ah-niin-trendikkääseen aktivointiharjoitteeseen, eli KUVA PÄIVÄSSÄ. 

Tämähän toi yhden ongelman. Koska aloittaa? Näpit jo syyhyää, ja ajatus oli että "Uusi kamera, uusi haaste", vaan tyhmää on aloittaa 18.11.2010 tämmöinen. Siksipä teemmekin niin että 365-haaste alkaa 1.1.2011, ja siihen asti mennään countdownin-omaisesti, "T minus forty-four"-tyylillä. 

Haaste alkaa änyytee NYT, eikun kuusi päivää sitten.

Pieni disclaimeri kuitenkin, eli jos minua nyt ihan hemmetisti huvittaa ostaa se peruszoomi tuon kaveriksi niin minähän hemmetti sen ostan sitten. Mutta epäilenpä.

Aijuu, tämä blogi koettaa muuttaa toiselle kotimaiselle, eli englannille tästä eteenpäin. 

Varjoja Paratiisissa, tavallaan.

Niinpä niin.

Leica M8.

Tänään aamulla kävin noutamassa lainaksi. Ekat fiilikset oli että "Ihan Paska Kamera". Näyttö on haitarista, samantien olisi jättänyt melkein pois tuonkin kokonaan. Valotuksen korjailua ei voi käytännössä käyttää. Ei ole IR-filtteriä kakkulassa niin Piispojen puvut on mitä on, magentoja. Laukaisin tuntuu väärältä. Ääni on väärä, ja kova. Hidaskin on kuin etana. Valotusajan kiekko on väärän kokoinen ja kääntyy väärään suuntaan. Ja onhan se väärän tuntuinen muutenkin, isompi kuin Oikea Leica.

Kaiken kukkuraksi kamera todellakin pitää hienonhienoa sirinää ollessaan päällä.

Ei hyvältä näyttänyt, ei. No tokitoki, ONHAN se Leica, nappulat ja säätörullat sun muut on todella rakkaudella tehty, ei ole Wunderplastikkia tässä lelussa, ei.

Valikkojen rakenteesta ja yksinkertaisuudesta (todellakin, hetken aikaa oli epäuskoinen fiilis, että "tässäks ne oli, missä ne loput menut oikein on?", vaan eihän niitä kyllä yhtään tän enempää taida tarvitakaan) olisi hyvä ottaa mallia kaikkien valmistajien, ei pelkästään Olympuksen ja Sonyn.

GF:n sanoin, en sit tiiä perkele. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä että Micro4/3set vehkeet pesee tämän kaikilla muilla osa-alueilla paitsi noissa nappuloissa. Ja onko se nyt sitten niin tärkeä asia? Jaa-a.

Mutta kuvataan vielä lisää, ei tässä varsinaista lopullista mielipidettä olla muodostettu, ehei.

Panasonic GF-1 käsissä!

Viimeinkin se tapahtui, eli sain käsiini pariksi päiväksi kauan odottamani Ratkaisukameran. Olympuksen Pennien haastaja, Panasonic GF-1.

Tuo ihana, kameran näköinen, utilitariaaninen musta laatikko, jonka saa paketissa melkein täydellisen reseptin mukaan tehdyn 20mm (jonka kuvakulma kinomitoissa vastaa tuttua ja turvallista 40mm) f:1.7-valovoimaisen kakkulan kanssa.

Toki ongelmiakin on, se elektroninen etsin (josta nyt käytetään nimitystä EVF ja piste) on arveluttanut pitkän aikaa. Speksien perusteella se on tuntuvasti kehnompi kuin Olympuksen vastaava, joka on kyllä loistava.

Sanotaankin tähän sananen siitäkin etsimestä. Olympuksesta siis. Sehän ON PAREMPI kuin Canonin xxxD-sarjassa, tai Nikonin Dxxxx-sarjassa, siis 500D:t ja D5000set. Isompi. Kirkkaampi. Helpompi käsintarkennettava. Saa valita mitä laittaa etsimeen. Histogrammia, viivoja jne. Vapaavalintainen tarkennuspiste. Tulevaisuus näissä pikkukameroissa on tämä, melko varmasti. Mihin sitä prismaa (tai peilikoteloa tarkemmin sanottuna) tarvitsee, kun se on kuitenkin sitten semmoinen kärpäsenpaskan kokoinen? Ja suurentaa kuitenkin kameraa ikään kuin "turhaan".

Takaisin Panasoniciin. Kameran sain lainaan hassulta vanhalta sedältä joka on jostain syystä sitä mieltä että kameran hyvä väri on punainen...

Siinä syyllinen tähän kaikkeen. Kiitos vaan kovasti.

ISO 640, melkein kolme aukkoa alivaloisesta kuvasta kaivettu, eli siellä ISO3200-osastolla melkein pyöritään. No okei, kohiseehan se, mutta on vertakin kaivettu nenästä. Eikä se kohina 30x45cm-printissä edes haitannut minua pahemmin. Normaalit Lightroomin kohinanpoistot ajeltu, ihan kaikkea chroma-noisea ei LR2nen selvittänyt, LR3sen Beta sen sijaan selvitti, kts kuva alla. Selvitti muuten aikalailla muutakin...

Klikkaa suuremmaksi tämä nyt. 

Voi kun tulisi jo se koko versio, kesäkuulle muistaakseni lupailtiin... Onhan noissa eroa, kuin uuden kameran ostaisi. Nyt kun miettii tuota printtiä ja tätä uutta kohinan poistoa niin tuntuu vielä turhemmalta kitistä. 

Testimetodina ei nyt tälläkään kertaa ollut mikään tieteellinen pikselintiiraus (vaikkakin kuvasin kyllä klassisia tiiliseiniä...) jolla ei tee mitään, vaan lopullinen tiiraus tapahtui paperilta. Tein osasta kuvia 30x45cm-printit, johon kokoon päästäkseen pitää näitäkin noin 10 miljoonan pikselin paukkuja suurennella jonkin verran, kiitos 400dpi:n resoluutiolla toimivan kuvantekolaitteemme.

Kaikesta huolimatta tiedostot kestävät suurentelemista loistavasti, yhtä lukuunottamatta kaikki kuvat on rajattuja, osa melko rajusti perspektiivikorjattujakin vielä, kuten tämä alla oleva. Tuon kuvan olen tainnut ottaa jokaisella kamerallani, jokaiseen vuodenaikaan.

Jotenkin yleisesti ottaen miellyttävän tuntuinen laitos tuo on. Sopii käteen, ei ole liian suuri, eikä liian pieni. Toimii näpsäkästi, valikot on järkevähköt (vaikka tottakai parannettavaakin on...), ja niitä ei ole pakko käyttää. Takapaneelista löytyy Q.Menu-nappula joka antaa säätää about kaikkea ilman valikkoja. Toimii.

Tämäkin puu on kuvattu useammin kuin kerran. Kaikki arvannevat mistä löytyy?

Tiedostoja leipoessa kyllä tosiaan törmää tuohon normaalia hieman kapoisempaan dynamiikkaan. Taivaat tuntuu kärtsähtävän melkoisen helposti, ja ei monesti palaa takaisinkaan.

RAWia kuvasin tietenkin, jpggejä en edes kyllä kokeillut, vaikka olisi kai pitänyt. Mutta mitäpä mie niillä.

Teräväähän se jälki on kyllä pienillä herkkyyksillä, huiman skarppia. Jonkin verran kun terävöi vielä jälkikäteen niin kyllä kelpaa. Vaikken minä sen äärimmäisen terävyyden perään ole koskaan oikein ollut kyllä.

Mutta tätä saattekin etsiä hetken aikaa. Keskustan ruutukaavan sisimmistä osista löytyy tämä. Korttelin sisällä Kirkkopuistosta. 

Kakkula on kyllä loistava, tai oikeastaan sen kakkulan takana asustava geometriavirheenkorjausalgoritmi (huh!), nimittäin sen verran suoraa kuvaa tuuppaa ulos laitos ettei kovin hirveästi tynnyrilöitä tarvitse korjailla jälkikäteen. Mikä on aika mukavaa vaihtelua kyllä.

Minä ja Billinghamini. Joka päivä käytännössä on ollut olalla tuo. Rakkautta.

Hissikuviakin on aina pakko ottaa. Kuvassa näkyy innovatiivinen hihna-ratkaisuni, kameran omistaja kun ei hihnaa käytä tämän kanssa. Laitoin sitten tuommoisen pitkä rannelenkin, joka normaalisti olisikin ihan kätsä ja passeli juttu tämän kameran kanssa. Nyt ei kuitenkaan, kun oli vähän turhan ohkainen tuo naru, ja lainakameraa ei kovin paljoa viitsinyt heilutella.

Tässä on nyt todennäköisesti yksi syy siihen kummaliseen "nihkeyden" tunteeseen joka suuhun jäi tästä kokeilusta. Don't get me wrong, kamera on IHANA, muttamutta. Jokin siinä jäi vähän käkkimään. Onko kyse ihan ulkoisista seikoista, eli väristä ja hihnan puutteesta jotka kyllä oikeasti haittaavat kuvaamisen kokemusta, vai oliko siellä kuitenkin kameran käyttöpuolella jotain inhaa, sitä en osaa kyllä sanoa.

Panoraamankin teko on kätsää ilman apuvälineitä. Näitähän sitä ei filmillä tule kokeiltua lainkaan. Photoshopin automaatti on käsittämättömän hyvä automaatiksi. Ei tarvi käsin sotkea enää näitäkään jos ei halua.

Videokuvaus on kyllä ns. sikakätsä juttu, kävin Mikaelin ja Mummin kanssa tivolissa, siellä oli yllättävän hauska ottaa pieni pätkä videota karuselliajelusta, ja sitten muutama valokuva, ilman sen ihmeellisempiä laukkuakrobatia- tai valikkorynnistys-näytöksiä. Senkun vaan painaa punaisesta REC-nappulan näköisestä napista ja kas, video tallentuu. Kai sillekin jotain järjellistä käyttöä olisi.

Tämä on ISO800, mustavalkoisenakin piti testiprintti tehdä. Hieno se on.

Tarkennuskin tuntuu toimivan ihan riittävän nopeasti, nopsiinkin tilanteisiin pääsee käsiksi ihan kivasti. Selvästikin kyllä esimerkiksi tuo D200nen on nopeampi, ei sitä käy kiistäminen.

Kokonaisuus siis loistava. Mutta päällimmäinen tunne siltikin on, kuten jo aiemmin sanoin, irrallinen. Jotenkin siihen ei kameraan pääse ikäänkuin käsiksi. Siinä on semmoinen joku verho, tai joku miehen ja kuvan välissä ihan erilailla kuin joillain muilla laitteilla. 

Johtuuko se sitten nappuloiden määrästä? Pakostikin vertaan kameroita noihin Leica M6siin ja Nikon FM2siin ja Olympus OMmiin, ja totta, vähemmän niissä on nipukoita. Mutta digikamerassa on järjellisen toiminnan takaamiseksi oltavakin enemmän niitä. Kuitenkin sitten siinä tilanteessa, kun on se luovajuova silmien edessä, se flow sielussa, niin silloin se on kuitenkin aina vain harhautusta, kuvan koot ja herkkyydet ja sun muut, mitä ei ole pakko käyttää, mutta tuntuu hullulta olla käyttämättä niitä. 

Miksi tätä on sitten verrattava noihin manuaalijärkkäreihin? Koska tämä tulisi korvaamaan ne. Niihin samoihin tiloihin ja tilanteisiin kuvaukseen tämä tulisi. Ei työn tekemiseen varsinaisesti, niihin hommiin on nuo deekolmoset ja kakssataset ja zoomit ja salamat.

Harvinaisia ja harvinaisen ihania Selvaag-tyylisiä taloja. Tahtoo tuohon nurkkakämppään asumaan. 

Siihen seinän viereen tuoli ja pöytä ja calvados-lasi pöydälle ja kirja käteen. Oi ja joi.

Nämä kaksi kuvaa on Leican viimeisimmästä rullasta. Näyttääkö ne nettikoossa erilaiselta? No ei. Onko ne edes parempia kuvia? No ei kai. Mutta se fiilis kun ne on kuvannut. Kyllä se on sekin melko oleellinen osa kuvausharrastusta. Ei sitä voi jättää huomiotta. 

Sitäpaitsi ihan oikeasti tässäkin oli niin hämärää että olisikohan jäänyt tarkentelematta GF1sellä? Ektar 100sta kamerassa, aukko 2 ja suljinaika 1/4 tai 1/2 sekuntia. On se hieno peli tuo Leica.

Kysymykseen siitä että onko kameran pohjimmainen pikkuvika se että se on digi, en osaa vastata. En tosiaankaan.

Siksipä olenkin järjestänyt itselleni tulemaan lainaan Leica M8sin. Ajattelin että jos kamera on tarpeeksi lähellä M6sen fiilistä, mutta on digi ja siltikin tuntuu nihkeältä, niin sitten vika ei ole itse kamerassa, vaan systeemissä, siinä että nämä ei ole filmivehkeitä.

Jännityksellä odottelemme.

Hold ON!

Pikapikapikaa kerron vaan että pääsinpäs käymään Jyväskylässä viimeinkin, ja siinä muun touhun ohella sain tutustua Panasonicin GF-1seen ja 20mm f:1.7-objektiiviin parin päivän verran.

Siitä raporttia ja repparia tulossa kyllä, heti kunhan vaan saan nämä kirja- ja levyproggikset niskasta hengittämästä poies.

Hyvää kannattaa odottaa, niinhän se Vanha Kansa on sanonut aina, ja tottahan se kyllä on. Mutta yrittäkää ystävät hyvät nyt tätäkin odotella vielä hetki...

Kuva on muuten em. Panasonicilla napsaistu.

Ainiin, osastolta "Materialismi" kerrottakoon jotta uskalsin viimein ostaa sen uuden kellon kun edellistä kohtasi breakaasi. Casio G-Shock DW-5600E on klassikon muotoinen kaveri. Ja se on ihana. Ja halpa, niinkuin minun kellojen kuuluu ollakin. Mutta siitäkin, ja muista uutuuksista tällä saralla sitten lisää.