Pläjäys!

Joskus on vain laitettava monta kuvaa. 

Tämä nyt liittyy siihen että pakko on lopettaa haikailu ja alkaa perkele pikkuhiljaa tykkäämään vehkeistä mitä jo omistaa. Vaikka miten ärsyttäisi.

Vaan toimiihan se tuo D200+35mm-kombo tällaisessa "pakottomassa" kuvaamisessakin jotenkuten. Tää on nyt ihan uus termi, minkä keksin tuossa ihanihan justiinsa aiemmin, eli olen huomaavinani että kuvaamiseni jakaantuu tasaisesti kahtia, koti-olosuhteissa.

"Pakollinen" ja "Pakoton" kuvaaminen.

Pakollinen kuvaaminen käsittää ne juhlat, tapahtumat jne. Periaatteessa tähän sisältyy myös matkailu, mutta sen olen onnistunut jo aikoja sitten nitkauttamaan pakottomaan kuvaamiseen, eli en jaksa vaan ottaa paineita siitä. Siksipä reissaankin sillä pikkusetillä mieluiten.

Pakoton kuvaaminen taas on juuri tätä, että roudataan sitä kameraa vaan mukana. Hankaloittavia tekijöitä tälle on selkeästi väärän muotoinen tai väärän tuntuinen kamera (D200), sekä jossain määrin myös kameralaukku ja olkahihna kamerassa.
Niitä ei vaan tule otettua niitä kuvia jos kamera on laukussa. Se on jotenkin kummallisen iso kynnys kaivaa se kamera sieltä kassista pois, olenko sitten vaan niin laiska kuvaaja. Samoin on tuon olkahihnan kanssa, monesti kävelen lenkkini kamera olkapäällä ottamatta kuvan kuvaa. Sen sijaan kun kieputtaa sen hihnan ranteen ympäri (tai käyttää rannelenkkiä, kuten aikoinaan tein Leican kanssa pitkään kunnes alkoi pelottaa että hihnan kiinnike lähtee kamerasta irti...) ja pitää kameraa kokoajan kädessä niin niitä kuvia näkeekin ihan erilailla.
Samoin on kanssa se että kun lähtee, niin monesti huomaa että on otettava se kymmenkunta kuvaa vähintään ennen kuin "kone" lähtee käyntiin.

Reissun päällähän asia on sitten tyystin eri, kai nämä nahkean tutut kulmat vaan ei aiheuta sitä haltioitumista ympäristöstään. Ja sen pakottaminen on melkoisen hankalaa.

Jännittää oikein, miten käy Jyväskylässä seuraavan kerran, sen verran pitkään on jo oltu poissa että näkeekö sitä taas erilaillaviisiin. Viimeksihän tästä blogahdinkin muistaakseni jo, ja tuntuisi että siihen suuntaan ollaan menossa kyllä. Mikä on tavallaan surullista, mutta tavallaan ihanaakin.

Vaan nytpä se on alettava siivoamaan keittiötä. Tässä on aikaa mennyt kamalasti jo eikä ainoatakaan Mattiaksen kuvaa ole blogiin asti livahtanut. Korjataanpa virhe ja erhe just nyt.

Kyllä se vaan ajan vie, ja loput ajasta on mennyt P&M Imagen hommeleihin, muutama kirjaprojekti ja yksi CD-kansi on tulessa. Onneksi se yksi iso kirja-asia saatiin jo niskasta pois. Huoh.

MYYDÄÄN, eli kirpparihenkinen blogipostaus

Eli kuten kaikki blogiani lukevat taitavatkin jo arvata, Panasonicin GF-1nen ja Billinghami on tähtäimessä, joten kirppari pystyyn! Niin ja jos jollain on ylimääräinen Pansku tai Billingham Hadley Pro niin ilmoittelee sit vaan kans.

*** VARATTU *** Nikkor MF 24mm f:2.8 - 150€ TAI PARHAALLE TARJOAJALLE!
Oivakuntoinen laajis. Ei ihmeempää raportoitavaa. Mukaan tulpat eteen ja taakse.

Nikkor MF 105mm f:2.5 - 210€ 
Pieni ja typerän skarppi tele, sisäänrakennettu vastavalosuoja. Asiallisessa kunnossa tämäkin. Mukaan tulpat eteen ja taakse.

HUOMAA että nuo yllä olevat käsitarkenteiset ihanuudet on tottakai ikäisensä näköisiä, eli käytöstä tulee ja käyttöön on ajateltu. Minttua ei täällä ole kuin Alkon hyllyllä. Pölyhitusia varmasti löytyy sisältä, mutta hometta tai naarmuja tai muuta iljetystä kyllä ei. Keräilijät saapi mennä muuanne varmaankin.

*** MENI JO *** Nikon AF 35mm f:2 - Jos on kiinnostusta
Tämähän on sitten vuotanut öljynsä himmentimelle, kuten näillä on tapana ollut. Toimii täydellä aukolla tietenkin hyvin. En laittanut hintaa kun en ole varma myynkö vai korjautanko ittelleni vielä.

*** MENI JO *** Nikon FM2n Hopea - 100€
Tämäkin on rikki, suljin ihan rullalla. Muuten toimii, laukeaa tälläisenaankin, muttei kovin paljoa uskalla laukoa ettei enemmän mene rikki. Sulkimen kun vaihtaa niin tällähän kuvaa varmaan aika pitkään vielä.

Olympus OM2n Musta + Zuiko 50mm f:1.8 - 80€
Pikkuvikainen tämäkin, muuten on ookoo mutta kamalan kuivan kuuloinen ja jää suljin + laukaisin jumiin muutaman ruudun välein. Epäilenpä että Mustonen & Laineen about 80€ voiteluhuollon jälkeen herää kukoistukseen. Patterikotelon kannen vaihdoin iskemättömään kun oli edellinen omistaja sen ihan tasaiseksi saanut kolikoitua. Enpä tajunnut noita teippejä ottaa pois ennen kuvanottoa, joten ne on nyt siinä sitten.

Domke F-5 XB. Musta canvas - Taidan kuitenkin pitää tämän
LoistoDomke, pienelle Leicasetille tai järkkärillekin. Tässä menee D200nen ja 2 lasia ihan kivasti, eli just tunkemalla. Modattu pois toinen noista kilometrin leveistä tarranauhoista etuläpän alta. Yhdelläkin pärjää enemmän kuin hyvin.

*** MENI JO *** Domke F-6 Ballistic Nylon
Parhautta Domkelta taas, mukaan tulee se alkuperäinen neljän loven insertti. Pallistinen Nailoni on aika hiivetin kovaa tavaraa näköjään kun ei ole mennyt miksikään vieläkään, kanvaasi-osat sitten on normaalisti käytetyn näköiset.

Tinkiä saa. Yrittää ainakin.

Hintapoliiseille sanon terve vaan, saa haukkua, hinnat on ebay.com.co.uk.de/rajala/kl.com-keskivertohintojen pohjalta säädettyjä.

En maksa posteja, eli ne saapi kyllä ostaja huolia sit kanssa noiden rahojen päälle. Koska olen tunnettu ja reilu ihminen jonka saa kiinni niin töistä kuin kotoakin, niin homma menee niin että rahat tilille ja sit vasta kamat pakettiin. Alle kaksikiloiset paketit (eli vissiin kaikki noi?) tulee postipakettina hintaan 8.50€.

Tarjouksia saapi viskoa osoitteeseen:
mikko piste kalavainen miukumauku gmail janiineespäin.

p.s Filmijäärille terveisiä että jää tänne vielä Leicaa ja isompaa formaattia käyttötarpeiksi, ja jokunen Nikonikin vielä.

AINIIN kaikki sijaitsee Joensuussa, kulkee Jyväskylään kun malttaa hetken odottaa, ja postilla tai matkahuollollakin tarpeen vaatiessa tottahantoki mihin vaan. Turha odottaa että nää naamatusten menisi, joten postimyyntinä sit.

micro 4/3sista edelleen.

No kyllä, alkaahan se tämä menemään jo aika älyttömäksi, epätoivoiseksi jnejnejne. Mutta on tämä aiheellistakin kyllä. Toimitusjohtaja tuossa esitti kysymyksen, että "Mikä se olis semmonen kamera mikä kulkis mukana kävelyllä ymym, mutta millä voi ottaa julkaisukelpoisen kuvan, mutta ei maksa omaisuutta? Että Leica M9 on ulkona laskuista, mutta koko saisi olla maksimissaan se..."
Ehdotin lonkalta D200sen takaisin ottoa, mutta idea tyrmättiin, koska kamera ON liian suuri. Jostain olen tämmöiseen törmännyt, tämä on nyt pyörinyt työpöydällä puolisen vuotta ainakin.

Can't remember where I found this, possibly from the dpreview.com Forums. If it's yours, I apologize and will remove on demand.

Siinä siis Nikon D200 ja D40. Koko-eroa on, sanoisinko, jonkun verran. Nyt sitten tänään osuin näihin:

Panasonic GF-1 / 20mm f:1.7 ja Nikon D3000 / 35mm f:1.8

Eli D3000nenhan on samankokoinen kuin tuo ylempi D40, ja tuo 35mm linssi on pienin valovoimainen suht-normaalipolttovälinen linssi joka toimii automaattitarkennuksella noissa pikku-Nikoneissa. 

Game Over.

Juu. En enää sano mitään, alan vaan pidättämään henkeäni niin pitkään että joku lahjoittaa minulle edes lainaan tahi testiin tuon Panasonicin. Ja mielellään etsimen siihen, oikean etsimen, ei niitä sähköisiä hirmuja kiitos. Seuraava kuva todistakoon että saa siitä Olympuksen EP-sarjastakin sievän:

Image: fdigital / RangeFinderForum

No huhhuh. Lie on aika mennä tekemään jotain hyödyllistä, vaikka mahdollisesti töitä.

Blogo-testi

Sarjassamme osa 3: Blogo.
Käyttöliittymältään parasta tähän mennessä, sievä ja pieni.
Kokeillaanpa sitä oleellista kuvien lisäystä. Nyt tulee valitettavasti vähän toisintoa menneeltä, kun ei uusia kuvia tuolla blogiin-korissa ole just.

Kuvatekstit on vaikeampi laittaa kuin bloggerin omassa editorissa. Ja fontin kokoja ei saa muutella.

Helppo lisätä, saas nähdä tuleeko oikean kokoisina. Ja tämä näyttää esikatselut ainoastaan tuommoisessa pikkuikkunassa erillään, eli tässä kirjoitus-osassa on vain kamerankuva-placeholderit. Hmmh. Ei tämäkään kovin hyvä ole sit. Kokeillaanpa postausta.

edit: Kuvat tuli ihan oikein, ja oikean kokoisina. Hmm. No mie käytän ny tätä vielä muutaman päivän, 25$ maksaa tämäkin. Yksi ilmainen editori on vielä jäljellä.

edit2: no ei perkele, on ne liian isot ne kuvat kuitenkin. Nyt on vika jossain muualla. Mutta Bloggerin editorissa joutui piipahtamaan taas kuitenkin. On tämä nyt jo hankalaa.

MarsEdit

Tämä on siis ihan perinteinen testiposti.
En oikein pidä noista selaimessa tehtävistä kirjoitushommista. Joten kokeilen tämmöistä offline-editoria, MarsEdittiä.

Tähän väliin voi kokeilla tallettaa tätä.

Ja kuvan laitto tuntuu toimivan paremmin kuin Qumanasta käsin, tosin montaa kuvaa ei kerralla saa laitettua. Mikä on kyllä huono asia. Tosin se että saa monta kuvaa kerralla vedettyä ei tunnu missään jos ne kuvat ei sitten näy...

Niin todellakin Kalevalanpäivänä Perheeni laajeni yhdellä jäsenellä. Se on Poika, 3810g ja 51cm syntyessään, nyt jotain ihan muuta.

Isyyslomaa siis vietellään (seducing the paternity-leave?), jolloin on aikaa välillä myös tämmöisiä blogiuudistuksiakin katsella.

Tuo Olympus EP-2-juttu on herättänyt lukijat, kiitos digicamera.netin uutis-palstan joka taas linkitteli.

Huolestuin kun onhan se vähän yksipuolinen, ja kamera on ollut mielessäni kovastikin tuon jälkeen. En ollut ihan reilu, jotenkin ihastuksen sekainen pettymys oli päällimmäisenä mielessäni tuota kirjoittaessani.

Eli kyllä sitä taitaa olla tulossa lisää, kameraspekulaatiota.

Mutta spekulaatiot MarsEditin käytöstä loppuu tähän, en mie tästä pidä. Ei ole kätsästi laitettavia tekstin muotoiluja, ei saa kuvatekstejä laitettua silleen kun haluan, ja tästä pitäisi vielä maksaakin 29.90$, ei kiitos.
Kokeilen saada tuon Qumanan toimimaan, se on edes ilmainen.

Qumana-testi

Tämä on testiposti Qumanasta. Ilmainen offline-editori blogeille. Lähinnä etsiskelen uutta vaihtoehtoa kuvien postaukselle, joka on Bloggerin kanssa kökköä. En myöskään jotenkin osaa ollenkaan teeskennellä drafteja, siis luonnoksia tuolla web-alustalla. Se on kyllä outoa, mutta totta.

Tähän saa vedettyä näköjään drag&drop-mallilla useamman kuvan kerralla, mutta ei ne tuossa kyllä näy muutakuin ysärimäisenä punaisena rastina.

Kokeillaanpa postata tämä ja katsotaan siirtyykö ne.

Powered by Qumana

edit: ei ne siirtyny. Ja liian isoinakin olis tullu. Hmmh. Ja ei edes tuota postin titleä saanut laitettua.

Olympus EP-2

Kuva: Olympus

Olympuksen setä kävi eilen. Sillä oli mukana EP-L1 ja EP-2 ja kakkulat ja etsimet. 

EP-L1sestä ei voi sanoa mitään, muovinen rimpula, jostain syystä käyttöliittymäkin oli jätetty kehnommaksi kuin uusissa kompakteissa. Hintansa arvoinen kamera, 599€ tulee meille hyllyyn peruspaketti 14-42 millisellä kakkulalla. En tykännyt.

Mutta tuo EP-2nen sen sijaan. Nythän on se outo tilanne että en ole kunnolla päässyt (ihan pikaista roplausta Berliinissä Mediamarktilla ei lasketa) koskemaankaan m4/3-systeemin kameroita. Olen aina ollut vapaapäivällä kun Olympus tai Panasonic on ollut käymässä liikkeellä. Joten ensi tutustuminen oli herkkä hetki, näitä olen kuitenkin odotellut aika pitkään.

Ensivaikutelma? Parempi kuin oletinkaan. Kamerahan tuntuu ihan OIKEALTA kameralta, tukeva, painavakin. Jämäkät nappulat. Se on viimeinkin kameran värinen, eli musta. Yksi suurimmista turn-offeista EP-1sen kanssa oli nimenomaan tämä väri-asia. Ja se etsin, mutta siitä kohta lisää. 

Käsittämättömästi tässäkin on vielä sitä wanhaa Olympusta sisällä, eli se käyttöliittymä mistä olen aiemminkin itkenyt. Miksei tähän voinut laittaa tuota samaa oikein toimivaa (mutta kamalan rumaa) softaa mitä E-sarjalaisissa järkkäreissä on? Se on kuitenkin oikeasti hyvä se systeemi? Ensimmäinen kamera pitkäänpitkään aikaan missä joutui puolen tunnin käpistelynkin jälkeen vielä eksymään ja miettimään että mitäs nyt. Ja se on kuulkaa aika paljon sanottu se, tässä ammatissa kuitenkin on joutunut altistumaan kaiken merkkisille kameroille.

Tässä muuten paljastuu koko totuus. En ole ehtinyt edes tukkaa leikkaamaan, saati sitten blogia päivittämään, pahoittelen edelleen. Kuva otettu hämärässä sosiaalitilassa, Lightroomissa vaalennettu ihan sikana ja pieni kohinan poisto. Ei se nyt D3selta näytä, mutta väittäisin kuvanlaadun olevan hämärissäkin minulle riittävä.) Vaikka eihän sitä nyt tästä kuvasta näekään kun on niin pieni.

Itse kamerahan on kyllä sitten mitä mainioin. Istuu käteen, vaikka saisi olla vähemmän kiiltävä, nytkin sain jo itseni kiinni itse teossa, pyyhkimästä takapuolen kromiraidasta sormenjälkiä pois. Toki etupaneelille joutuisi aika raskaalla kädellä näyttämään teippiä&tussia, ihmeellinen pakko suunnittelijalla on ollut laittaa tuo raita eteenkin. Miksi? Tämänhän piti olla se "valokuvaajille suunnattu" malli. Ei tähän mitään koristeita olisi tarvittu. 

Kuvan ottaminen oli muuten yksi asia mitä olen miettinyt tämän suhteen, että minkälaisen äänen nämä kapineet pitävät? No nyt tiedän ainakin miltä Olympus kuulostaa, hiljaisempi kuin Leicani, se taitaakin jo riittää. Mukava, pehmeähkö naksaus, sulkimen ääni on aina sulkimen ääni. Ei tule mistään kaiuttimesta, ja tuntuupa se kädessäkin ihan vienoisesti. Näin se kuuluu tehdä, sanon minä. 

Kuvanlaadusta vain sen verran että noin äkkiseltään tosiaan väittäisin sen olevan riittävä. Ei se kunnollista kroppijärkkäriä (Samasta hintaluokasta Nikonin D90 nyt esimerkiksi) tietenkään voita, mutta en ole ihan vakuuttunut että sen tarvitseekaan, tai että sitä kukaan täysjärkinen nyt lähtisi odottamaankaan. Kenno on kuitenkin pienehkö, vaikka kompaktimaailma onkin kaukana takanapäin vielä. 

Tästä riittävyydestä sanottakoon nyt siis niille jotka ei minun päätäni tunne, että minä olen niitä ihmisiä jotka kykenee kuvaamaan D200sella ISO3200-arvoilla ihan surutta, ja tekemään niistä vielä 30x45-kokoisia printtejäkin hyvässä lykyssä. Eli en ole varsinaisesti kohinalle allerginen, varsinkin nyt kun Lightroom osaa siivota automaattisesti kuvista sen minua haittaavan isokokoisen chromakohina-väripallottelun pois. Luminanssikohina on siis ihan tervetullutta meille. Ja suuren osan kuvistanihan kuvaan ISO400-värinegalle joka skannataan Noritsun minilabbiksella pääsääntöisesti. Ne on melko rakeisia jo, vaan hyvät 30x45cm-kuvat niistäkin tulee, on kelvannut muidenkin seinille varsin mainiosti.

Että jos kamera on ISO1000-1250 akselilla selkeästi siistimipi kuin nelisatanen kinonega skannattuna, niin kuvanlaatukeskustelu loppuu minun osaltani siihen. Toki tuo Nikon D3sen jälki hämärissä yllättää aina, ja kyllä, avaahan se ihan uusia maailmoita kuvien ottoon. Mutta se onkin ihan eri asia jo se, ja toisen postauksen aihe.

Takaisin Olympukseen siis. Linssit on nyt vähän osastoa meh, 17mm f:2.8 pannari on oikein kivan kokoinen ja silleen, mutta auttamattoman hidas kuitenkin tämmöiseksi linssiksi. Ja miksi hitossa senkin pitää olla hopean värinen? 

14-42mm zuumi oli aivan kamalan näköinen, vaikka tuntui ihan ookoolta. Käsittämätön rakenne, upotettuna ihan sievän näköinen, mutta mitäpä se auttaa että se siellä laukussa on sievä, tai olkapäällä roikkuessaan kun ei ole kuvauskunnossa. Linssi pitää vapauttaa upotuksestaan, ja sitten se tuleekin todella rumasti kahdessa pykälässä ulos. Ei näin.

Kuva: www.bangkoksite.com

Ei mikään suuri ihme että Olympuksen pressikuva-arkistosta ei löydy ainoatakaan kuvaa missä tuo zuumi ei olisi upotetussa asennossaan. Silleenhän se on melkein linssin näköinen, ihan niinkuin se E-sarjalaisille tehty 14-42mm joka on kittilinssien parhaimmistoa myös optisesti... Ei muuten ihan ensimmäisenä Googlen kuvahaullakaan osunut. Häpeääkö ihmiset tuota linssiään, kun kaikki cameraporn-kuvatkin on ollut pakko ottaa upotettuna?
Tuossa kuvassa näkyy nyt sitten myös se etsin.
Niin. Se etsin. Olympus itsekin tajusi että ei tämmöistä kameraa kukaan VALOKUVAAJA osta (ainakaan moni), ja tyydy kuvaamaan kompaktisti takanäytöltä. Ei se vaan tunnu hyvältä. Joten nyt tuon mukana sitten tulee tuo ulkoinen etsin vakiona.
Ja millainen etsin se onkaan. Kääntyy 90 astetta ylös (muuten kun laittaa kuvasuhteeksi 6:6 (miksei sekin muuten voi olla loogisemmin 1:1?) ja kääntää etsimen niin tuntuu melkein kuin Hasselilla kuvaisi... :D), on skarppiskarppi ja päivittyy nopsaan. Täysin käyttökelpoinen valokuvauskäyttöön, aivan täysin.
Mutta. Puhumattakaan siitä että salamaahan ei samaan aikaan sitten oikein käytellä, niin se tuo koko. Ei voi olla mahdollista etteikö tuota olisi pienemmäksi saanut. Nyt kun tuo on kamerassa kiinni niin kyllä se kuulkaa melkein saman kokoinen on kuin ihan oikea järkkäri, vähän hankalamman muotoinen vaan, ja helpommin rikkimenevän tuntuinen. Mitä tällä nyt sitten oikein enää tekee? En minä ainakaan paljoa.

Aika ristiriitaiset fiilikset siis. Objektiivien ongelmat saa korjattua Panasonicin linsseillä, ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös Sigmoilla, mutta tuo etsin on se dealbreaker minulle.
Kai.
Saa nyt nähdä, noita on nyt tilattu hyllyynkin meille, että pääseehän tuota vielä ränkkäämään. Hämmentävästi kuitenkin ei tuolla pannukakulla, vaan molemmat EP-2 ja EP-L1nen tuolla kamaluuksien-huippuzuumilla. No, aina ei voi voittaa.

Todennäköisesti kuitenkin jään odottelemaan vielä tulevia laitoksia, Nikonin ja Canonin vastaukset tähän on katsottava tietenkin vielä, liekö jo Maaliskuun kahdeksantena? Focus-on-Imaging-messut alkaa Englannissa, ja nyt vielä tämä:
http://nikonrumors.com/2010/02/25/countdown-mystery-in-black-and-yellow.aspx

Voi kun joku tekisi tämmöisen sisäisellä etsimellä ja runkovakaajalla. Odotellessa viihdytän itseni etsimällä halpaa käytettyä Leica M8ia. Sekin ajaisi tämän asian enemmän kuin hyvin.

-14:

Tämä ihan oikeasti kuvasi päivää ihan täydellisesti

Kokonainen päivä sohvalla, melkein. Aurinkokin paisteli hetken aikaa, ja paljasti miten likainen ikkuna onkaan.
Ei semmoisesta kuvaa ilkiä laittaa. Mutta pehmeän pakkas-iltapäivän tunnelman ilkiää!

Neulanreikäleipä

Olin tänä aamuna Oikein Reipas Poika. Sain ennen töihin menoa aikaiseksi uuden neulanreikärunkotulpan Leicalleni, puolisentoista kiloa leeipee alulle ja ehdin käydä shoppailemassa Clas Ohlsonillakin. Oi-JOI.

Siinä siis pinholetyömaa, neulanreiän läpi nähtynä tottakai. Tein varuilta viisi reikää, perinteisesti viilipurkin kanteen ja nuppineulalla. Oldskoolia, nössöt ostaa laserporatun reiän eBaysta. Pöydällä näkyvä rulla erkkariteippiä oli siis syy Clas Ohlsonin reissulle, ei vaan löytynyt mistään Holganpaikkausteippiä enää. Vastahan mie sen tässä näin, niin aina.

Tämä on kuvattu reiällä numero Viisi, eli viimeinen osui kohdalleen sitten. Tuntuu olevan aukkokin suunnilleen sama f:150 kuin edellisessä, samoilla ajoilla mentiin kuin aiemminkin. Eli mitataan mittarilla aukon f:8 lukema ja luntataan mittarin taakse teipatusta taulukosta oikea aika hivenen pienemmälle aukolle, tässä tapauksessa siis f:150, ja Fotomik PH-1sen kanssa sitten f:226. On se huikeaa.

Sitten asiaan, eli leipään.

Aloin tuossa viikko sitten testailemaan tätä "no knead"-tyylistä leivän tekoa, eli metodia jossa taikinaa ei vaivata lainkaan. Taika on järkyttävän pitkässä kohotusajassa, jonka aikana leipä (tai siis hiiva ja jauhot tietenkin) loihtivat sitkon jostain kummasta. 

Ei sitä usko, mutta toimii. Tämähän on jo muutaman vuoden vanha trendi, nyt jo kai laskemaan päin. Olin kyllä kuullut aiemmin tästä, mutta enpäs vaan ole saanut kokeiltua. 

Reseptin jaan tässä, tämä on suorilta napattu tuolta Voisilmäpelin puolelta, tack vaan.

3 1/2 dl vettä

3/4 rkl kuivahiivaa (Jos teet tuplataikinan niin tää on melko tasan pussillinen kuivahiivaa sit.)

1 tl sokeria.

42-asteista vettä, siihen liuotat sokerin ja hiivan. Anna olla muutama minuutti, niin että alkaa kuplimaan.

Sitten

6-7 dl jauhoja

3/4 rkl suolaa

Sekoita hiivavesisokeri-nesteeseen jauhot, eli tee taikina. Tulee melko löysä, riittää että sotkee tasaisesti vaan kaikki ainehet. Anna seistä liinalla peitettynä 4-5 tuntia. Poistu vaikka töihin välillä.

Taikinan kohottua yritä muotoilla kaksi leivän oloista kökköä leivinpaperin päälle. Aika paljon saa olla jauhoja käsissä että onnistuu. Ihan sama vaikka tulee rumat, kyllä ne siitä kaunistuu sitten. Jauhota hyvin (ettei tartu liinaan), ja kohota vielä puolisen tuntia tai jotain liinan alla. Viiltele daideellisesti pinta, ja työnnä 225-asteiseen uuniin kunnes kumisee pohjasta ja näyttää kivalta. Ehkä 20 minuuttia. Mie teen niinku Voisilmäpeliläisetkin että kuumennan pellin uunissa lämmityksen ajan ja sitten nykäisen vaan leivinpaperin leipälössyköineen siihen päälle ja uuniin. 

Jos tuohon haluaa sen ihanan rapsakan pinnan niin sitten uuninkestävä astia uunin alatasolle heti alkuun, ja samalla kun laitat leivät uuniin niin viskaat siihen uuniastiaan lasillisen kuumaa vettä, ikään kuin löylyn heitto, ja luukku äkkiä kiinni. Tosin mie en nyt viimeseen kolmeen lastiin ole tätä tehnyt, ei ole syömistä haitannut.

Niinku tolleen. Nyt tuli vähän vähemmän esteettisiä, tein tuplataikinan ja se jäi kyllä aika reilusti löysän puoleiseksi. Tiukemmalla taikinalla saa muotoiltua pallomaisemmat leivät heti alkuunsa, ja päälliviillot pysyy nätimmin kasassa.

Eli koko hommaan menee about 5 minuuttia aamulla ja kaikkinensa 45-60 minuuttia iltasella, josta siinäkin aktiivista tekemistä on se 2 minuuttia.
Lopputulos on jotain huikeaa kyllä, onhan tätä leipää aina tehty, mutta jostain syystä en ole koskaan osunut näin lähelle ns. kaupan leipää, eli se tietty kuohkeuden ja nitkuisuuden yhdistelmä on jäänyt saavuttamatta.

Kannattaa kokeilla, suosittelemme. Tää oli sit kolmas satsi leipää tällä viikolla, eli kaupan kassa ei ole kovin paljoa karttunut kyllä.

Jyväskylä ulkopuolelta

Viimeinen siivu Berliiniä. Latasin kameran Cicrcus Hostellin kattohuoneiston makkarissa vielä ennen lähtöä. Yhtään kuvaa en tullut enää ottaneeksi kuitenkaan. Mutta ihana ylläri oli kuitenkin.

Kävin tuossa viime viikonloppuna lomailemassa Jyväskylässä. Se on aika jännää että kun on reilut kaksi vuotta ollut pois, niin alkaa nähdä vähän uudella silmällä paikkoja. Hetkittäin tuntui melkein kuin olisi ihan jossain oikeasti uudessa paikassa kameran kanssa.

Kuitenkaan sitä ei ihan samalla tavalla vielä näe tuoreemmin, mutta jotain kuitenkin jo tapahtuu. 

Taas oli mukana laukullinen kameroita, tosin oikein maltillisesti, Leica+35mm, Nikoni + 17-55mm ja 105mm ja Ixus. Yhden kävelyn jaksoin kantaa koko roskaa mukana, sitten tapahtui se mitä aina, Leica olalle ja ulos. Mulla ei tule edes otettua kuvia kun on laukku, kameraa ei vaan saa ulos sieltä. Ihme juttu. Leican voi pitää siinä roikkumassa, iltasella tein kuten ulkomaillakin, eli laitan sen takin alle oikealle olkapäälle riippumaan, sieltä se nousee nopsaan silmälle ja laskeutuu takaisin alas piiloon. Niinkuin sitä nyt kukaan yrittäisi viedä. Vaan eihän sitä koskaan tiedä.

Mietiskelin oikein ajatuksen kanssa, että minkälainen Sen Kameran pitäisi olla. Siis jos hyväksytään se että Leica M9siä en todennäköisesti tule omistamaan ikuna. 

Panasonicin GF-1 (eli Kapalta tuttu GirlFriendi) menee tällä hetkellä lähimmäksi, sen 20mm f:1.7-kakkulan kanssa. Ainoa mikä riipii on etsimen puute, mie vaan haluan sen. No onhan se ulkoinen siihen, mutta maksaa turhan paljon. Tosin maksaahan se kamerakin turhan paljon, joten...

Hauskaa että jotain vaan pysyy edelleen, vaikka baari on Poppari, eikä siellä Jazz-musiikkia ole ollut ainakaan vuoteen viikonloppuisin kun olen kaupungissa. Aina jotain 70-luvun rock-coverbändejä.

Siitä poikkeuksellinen reissu oli etten edes päässyt Vakiopaineeseen. 6€ lippuun ei vaan taipunut tällä kertaa. Mutta Perhepuistossa sain käytyä Mikaelin ja Mummon kanssa. 

Urbaania explorointia tuli sitten harrastettua senkin edestä, kävelin molempina päivinä useamman tunnin lenkit keskustassa ja kampuksella ja vähän muuallakin. Mukavaa rauhoittumista, jotenkin pakottoman oloista oli kuvaaminenkin.

Vanhoja paikkoja on taas surukseni hävinnyt, uskalsin vasta nyt käydä katsomassa tämän takana ennen olleita vanhoja taloja, mitälie käsityöläistaloja olivatkaan. Kyltin mukaan ne on johonkin siirretty, minnelie?

Maailman kallein (koti)kirpputori oli. En uskaltanut mennä, vaikka tuttu mies pitääkin. Liekö häätö tullut. Hauskat tukipalkit on kyllä vanhaan radanvarsitaloon keksitty, kiskot kutsuvat, kliketi-klok.

Takapihojahan kuvasin aikoinaan 90-luvun puolella enemmänkin, tosin kesällä. Ei niissä talvella tuntunut mikään oikein sykähdyttävän. Tämä oli tosin hauska, tuttuakin tutumpi talo toisella puolella. Jotain niissä kuitenkin on, unohdetut ja menneisyyteen jääneet. Harvemminhan niitä korjaillaan onneksi.

Ja se pakollinen kuva tottakai, tästäkin on kohta jo herraties kuinka monta vuodenaikaa kuvattu.

En tiedä saako näistä kuvistakaan kukaan irti mitään, mutta minulle nämä on rakkaita. Tuttuja paikkoja, hieman vierain silmin nähtyinä. 

Onko tämä jotain terapiaa nyt? Jaa-a, en tiedä, mutta mukavaa se on.

Nyt voisikin mennä askartelemaan sitä uutta neulanreikärunkotulppaa tuolle Leicalle, tuli eilen postissa Texasista asti tulppa. 3.58€ postikuluineen, käyttämätön tarvike. On se hieno se eBay.

Keittiössä odottaa jo kuivahtaneita tulppaaneita ruukullinen, että pääsee heti taideilemaan.

Kääntyykö sivu?

Täytekuva Berliinistä

3.12.2009

Tajusin vaan tuossa aiemmin, kun olen nyt tätä edellisen postauksen asiaa (digi vs. filmi vs. kamera) että olen omistanut zoom-linssin filmikamerassa viimeksi kai joskus 90-luvun puolivälissä. Semmoisen yleiskuvaukseen sopivan siis, tuo 80-200mm on ollut aina, mutta sen käyttö on niin vähäistä että sitä ei voi oikein laskea.
Digikamerassa taasen on ollut aina zoomi. Kompaktissa on, D70Sssä oli, D200sessa on, D3sessa on jne.

Erikoista. Vaikuttaakohan se mihinkään? Enpä tiedä.

Erityisen mukavalta kyllä tuntuu nyt se että jotenkin on ikäänkuin päässyt vähän kiinni tähän valokuvauksen syrjään taas. Kuvat näyttää kivoilta, mielessä kuplii juonia, tekisi mieli ottaa kuvia. Tehdä jotain.
Ihanaa.

Vanhatkin kuvat on parantuneet, tässä puolivuoden (no okei, kahden ennui-vuoden) aikana otetuista kuvista on löytynyt muutama ihan asiallinen ruutu, esimerkiksi nyt ne Berliinistä valitut kuvat. Pitäisikin varmaan käydä nyt kaikki nuo Ison Dönerin (No jos New York on Iso Omena, niin Berliini on kai sitten Iso Döner?) kuvat läpi ja poimia sieltä jokunen määrä. Vaikka kirja. Ja nettigalleria. Voiko netti-näyttelylle pitää avajaiset?

Onko tässä nyt suunnanmuutoksen merkkejä ilmassa? Tuulen suunta muuttuu? Kääntääkö se uuden sivun? Vieläkö tästä voi tulla jotain?

Uskoisin.

Kamera VAIKUTTAA kuvanlaatuun.

Iltasella tuossa tiirailtiin porukalla valokuvia, tai siis Andrei ja Mammu kävi läpi molemmat erikseen Berliinin viimereissun kuvia, tavoitteena muutaman suurennoksen tekeminen olohuoneen seinille.

Mielenkiintoinen koe, reissuhan tuli kuvattua Leica + Ixus-kombinaatiolla. Tuli itsekin katsottua kahdesti kuvat läpi kunnolla.

Mutta oleellista on se, että näitä kuvia oli kokonaisuudessaan 625 kpl. Niistä 252 Leica-ruutua, ja 373 Ixus-ruutua. Verikovit liputtivat pikaisesti jatkokatseluun 69 kuvaa. Niistä 17 kpl oli Ixuksia, 52 kpl Leican. Siitä alettiin raakkaamaan kuvia alemmaksi niin ekan kierroksen jälkeen olikin jäljellä enää Leican kuvia.

Mikähän siinä oikein on? Nuo ei ole edes valokuvaajia, ei ne mistään välineistä niin perusta että sekään voisi vaikuttaa.

Kuvan tekninen laatu ei siis ollut vaikuttava tekijä tässä. Se oli Se Jokin Muu. Mitä ei ole digissä, tai pikkukamerassa, tai sen linssissä. Se on fiilis. Onko se fiilis kuvaajan?

Tuleeko se kamerasta?

Kamera siis vaikuttaa kuvanlaatuun, ei pelkästään tekniseen laatuun.

Tätähän minä olen aina painottanut kun myyn kameroita, jos joku pohtii kahden tai kolmen järkkärin välillä, sanon aina että unohda järki nyt, ota se minkä haluat. Mistä tykkäät, taatusti kuvaat sillä parempia kuvia.

Siksipä minun on ilmeisesti keksittävä joku ratkaisu tuohon Leican ja Ixuksen välille. Pienehkö kamera, about Leican kokoinen tai vähän pienempi. Kiinteä, valovoimainen linssi. Musta. Ja digitaalinen kiitos.

Mikähän siihen olisi... Hmmh.

Nurmes, -30C

Nikon D200, 17-55mm f:2.8

Otin oikein jalustan mukaan reissuun, kun oli tarkoitus alunperin kuvata neulanreikiä joko Leicalla tai PH-1sellä, mutta sitten ne jotenkin kuivahti (Leican lenscappia ei löytynyt lähtöjuoksussa ja PH-1seen ei ole edelleenkään kunnollisia kuminauhoja. Kun ei ilkiäis lähteä etsimään uusia gummilenksuja kun tarkoitus kuitenkin on uudistaa se.)

Klikkaa suuremmaksi, hopotihoi!

Niinpä siis kun Andrei houkutteli, niin en kovin montaa minuuttia tarvinnut miettimisaikaa. Siis kirkkoon kuvaamaan palveluksen päätteeksi, peruskuvat, ulkokuva pitkällä valotuksella ja sisällä ultrasuorat isot kuvat.
Pientä hupia siihen sitten päälle, tuossa päällä.

Hiihtämisen Riemusta

Mikael sai elämänsä tilaisuuden kokeilla hiihtämistä, kaupunkilaispoikarukka. Nurmeksessa -28C pakkasessa olikin oikein lystiä, ainakin ajatuksen tasolla...

Andrei kiinnittää hiihtimet Mikaelin jalkoihin. Tässä vaiheessa alkoi jo hieman epäilyttää, mutta ignorance is bliss, niinkuin sanovat.

Eteenpäin, sanoi Mummo Lumessa.

Ja noin 3 metriä myöhemmin, kahden kaatumisen jälkeen paljastuu koko karmea totuus.

"Ihan kauheeta", totesi Mikael sisälle päästyään.

Noh, kokeiltu on, kiitos ja näkemiin. Isänsä poika. Ja Äitinsä. Ja Mummonsa. Ja Kumminsa. Hiihtäminen ON ihan kauheeta.

Huomio!

Seuraa tiedotus.

Olen aloittanut Kirjan. Kuvallista materiaalia hyväksikäyttäen julkituon Itseäni.

Pieni asiahan tämä on, ei mitään julkaisijaa tai kustantajaa, omakustanne siis, pienpainatus Print On Demand-tyylisesti.

Neulanreikäkuvista teen, näillä näkymin 45-50 kuvaa tulee. Plus tekstiä sitten kanssa vähän, saa nähdä miten tässä luovaksi käydään. Kuvat on jo valittu, muutama varakuva ja muutama mahdollisesti karsittava kuva kanssa. Seuraavaksi kirjoittelen tekstilöitä samalla kun odotan testikirjaa tulevaksi yhdestä paikasta, kun en ole vielä päättänyt missä opuksen teetän. Parin paikan välillä arvon vielä, ensisijaisesti Blurb Ameriikoissa. Kilpailijoina täällä kotosalla katsastettakoon tuo Eirin uusi kuvakirja (jonka testikirjat siis ovat jo matkalla töihinpäin), ja Kuvatkirjaksi.fi.

Noihin Ifoloriin ja Fotonettiin en taida lähteä lainkaan aiempien huonojen kokemusten johdosta.

Kysymys kuuluukin nyt että pitäiskö näitä ihan myytäväksikin ajatella vaiko ihan vaan omaksi ilokseen? Onkohan tämmöiseen kiinnostusta?

Kertokaapa.

Kylmä sunnuntai

Sainpas Mikaelinkin suostuteltua (jätskillä!) olemaan kuvassa. Ei oikein vaan tahtonut pysyä paikallaan, joten...

Aamupäivällä (okeiokei, iltapäivällä, kun nukuin niin pitkään) kun ei ole muutakaan tekemistä (valehtelen, onpas muttei huvita), niin voi lähteä ensin ulos, kävellä jokirantaan, huomata siellä että muistikortti  on keittiön pöydällä kortinlukijassa vielä.

Eli takaisin, ja uusi yritys. Aurinko ehti mennä mailleen siinä välissä, mutta sentään jotain lystiä keksin.

Nikon D200 + Nikon 17-55mm f:2.8

Uusi sohva

Out with the old, in with the new.

Clickenzee to embiggen.