Hyvää Nimipäivää

... Mikko, Mikael ja Mika.

No oikeestihan Möykyllä ei ole tänään nimpparit, mutta Miulla ja Mikalla on. Mitähän sitä keksitään? Jääkapissa on ainakin lihaa ja juustoja kauheet kasat, että ehkä ainakin syyään.

Yllä mie uuden kaverini kanssa. Joo-o, on se Canoni... Kaikkeen sitä sortuukin immeinen.

Hassua miten on kameraan ängetty kauhean paljon kaikennäköistä miltei-dokumentoimatonta härpäkettä. AF-, AE- ja FE-lockit on ihan piilossa mutta käytettävissä, eikä missään spekseissä ole mainittu noista mitään. Ei oo muuten Nikoneissa tai Pentaxeissa vastaavaa toimintoa. Outoa mutta totta.
Ja tässähän on pistemittaukset ja kaikki. Ja pitkät valotukset. Ja intervallikuvaus. En tajua. On nää aika hitsisti kehittynyt sitten viime katsauksen.

No kuvanlaatu nyt ei tietenkään mikään maailmaakaatava ole, yllättäen kun on kompakti kyseessä, mutta eipä mulla kyllä mitään kovin epärealistisia odotuksiakaan ole. Reissu- ja iltakuvaukseen ajateltu, ja menee kivasti pikkukameralaukkuun kun ottaa Leican tai Holgan tai Yösian tai minkävaan mustavalkovehkeen mukaan.

Lähinnähän tässä oli idea se että kun nyt ei enää saa työsuhde-etuina niin mukavasti kuvattua värinegaa Pikkumyyllä niin perheen arjen dokumentointi on vaarassa loppua kokonaan. No nyt saa Vaimokin otettua kuvia taas.

Jaa-a, nyt menen herättelemään Pojan Äitiä, onhan tuo jo puoltoistatuntia saanut nukkua ylimääräistä.

Tai pannaan taidetta eiliseltä, tääkin on tällä rigiräpsyllä. Pahoittelen.

Melkein Ilmaista.

Kiirettä kannatta varmaan pitää, mutta äsken vielä irtosi iTunesista Nightwishin uusin "Dark passion Play"-albumi järisyttävään kokonaishintaan 1.98€! Vieressä oli sama levy 15.99€ tai jotain, mutta kukas sen nyt sitten ostaa?

En tajua. Mutta onpahan tuokin sitten, voi testailla.

Huomenissa, mikäli Luoja suo, naputellaan tuosta iPodista ja sen ihanuudesta jonkin verran, mutta nyt nukkumaan. Kauniita unia ystäväiseni. Huomenna pääsee katsomaan uutta kämppää, jännittävä päivä edessä.

Valoisan Huoneen Korkea Veisu

Jos joskus on joku käyttänyt aikaa ja rahaa valokuvien ottamiseen työkseen tai vakavasti huvikseen, suosittelen mitä painokkaimmin sijoittamaan seuraavat kolmisen sataa euroa Adoben Lightroomiin.
Voi Pyhä Jysäys mikä Ohjelma.

Aamu(ja ilta-)päivästä käytiin P&M Image Oy:n puitteissa kuvaamassa Joensuun Ortodoksi-seurakunnan Pyhän Nikolaoksen Kirkon 120-vuotis juhlallisuuksia, palvelus aamulla (kaks ja puol tuntii), ruokailu ja juhlaohjelma (reilu tunti). Kaksi miestä, kaksi Nikonia. Paaljon muistikortteja.
Tulos? 759 raw-kuvaa.
Niistä sitten valkkailemaan ihan eka Seurakuntalehteen 3-6 kuvaa. Huhhuh.
Olisi muuten tullut itku jos toinenkin pelkällä Finderilla ja Photoshopilla. Tai edes Bridgellä.

Mutta tää hemmetin Valohuone. En tajua miten kävi noin kätsästi. Ensin selataan kuvat läpi, sitten mennään toisen kerran ja valkataan P-näppäintä painamalla hyvät kuvat (421 kpl), sitten mietitään että mistä aiheista tarvitaan lehteen, ja valkataan uudella kiekalla kyseisistä aiheista parhaat kuvat. Sitten painetaan ctrl-komento-2 ja väännellään sävyjä hetken aikaa ja katotaan terävöinti ja lyödään isoa "Export"-nappulaa. Kerrotaan minkä nimisinä kuvat halutaan, minne ja minkä kokoisina. Painetaan ookoo. Omppu raksuttaa hetken ja avaa kansion jossa kyseiset kuvat majailevat.
Siitä sitten sähköpostiohjelmaan raahaamalla ja huismaailmalle.

Ei VOI toimia näin nätisti. Ei vaan voi.

Muttakun toimii.

En valita.


Tästä aiheesta voisin hoilata vaikka kuinka pitkään, mutten tässä vaiheessa jaksa enää. En voi kuin suositella.

Ainiin, iPodi oli mennyt paikalliselle UPSille perjantaina kuljetettavaksi. Eli siis se on nyt maannut jonkun toimiston pöydällä tyhjänpanttina koko viikonlopun. Jepjep. No huomenna onneksi/toivottavasti sitten kai.

Hei Äiti, vapaapäivää viettelen.

Nyt kun on Äitilläkin netti kotona että pääsee taas tätä lukemaan, niin laitetaas oikein mummomatskua tähän alkuun, kas näin.



Tyyppi on ollut pari päivää kipeenä, perus nuhayskäkuume-settiä vaan. Kattelee ikkunasta autoja siihen malliin että kohta pitäis kai ulos päästä. No mennäänhän me kohta.

Tosiaan, vappaapäivä (täkäläisittäin kahella Peellä) on tänään, pohjustettiin sitä eilen siikatartarilla ja lampaan ulkofileellä ja uuniperunoilla ja sipuli-papu-balsamicosalaatilla ja punaviinillä ja oluella, ja sitten vielä yksille Gloriaan, ja siitähän se Iso Pyörä vasta käyntiin lähtikin ja kotona oltiinkin jo puoli kolmen jälkeen. Bepoppi on nyt sitten tarkastettu paikallisista yökkäreistä. Sanotaan nyt että jos Raatikellaria olis ollut ikävä niin ei olisi enää. Tosin täällä oli parempi musiikki. Ajoittain.

Aamusesta siis työn ääreen rauhallisesti istumaan, vappaapäivä kun on niin voi tehdä koko päivän duunia. Jepjep.


Metallicaa (!) (no vain ne Oleelliset Levyt, eli ne viisi ekaa) luureihin ja ikoninrassaukseen. Mikael piti seuraa ja viihdytti, Isi huomasi silloin kun huomasi.



Ihanan sotkuista.


Möykky näköjään löysi Isin kameran jossain välissä aamua, oli tämmönen kuva tuolla seassa. Pullukat jalat on pojalla kuitenkin.

Niin ja tuli löydettyä kohde kameran myynnistä ilmaantuneille rahoille, eli nyt loppui Sandiskin paskan mp3-soittimen kanssa taistelu. Tietenkin GF:ltä tuli just minuutti sitten linkkiä sähköpostiin naurettavan halpaan Kiev60seen eBayssa, mutta nyt on jo hieman myöhäistä.

iPod Nano 8G Pers 3rd Gen Black

(Edittiä illalla) Hii, tajusin vasta äsken että nythän sen tosissaan sitten tilasin, vuosikausien jahkailun jälkeen. Jännittää oikein, että onko se viisaampi kuin tuo Sandiskin romu mikä taskussa nyt pyörii. Että jos voisi biisit tulla siinä järjestyksessä kun tietoihin on laitettu, eikä AINA aakkos järjestyksessä levyn sisällä. Ja soitto jatkuisi siitä mihin on lopetettu eikä aina biisin alusta, vaikka jos laittaisi virratkin pois välillä.

Ja kaiverruksenkin otin, piti oikein useampi neuvoa-antava olut nauttia ennenkuin keksittiin mitä laitetaan. Kuvaa siitä sitten kun kone saapuu.

8gigatavua saa riittää minulle, nyt on tässä vajavaisessa mp3-satsissa (kolmannes levyistä ehkä?) tavaraa pois lukien äänikirjat, kausimusiikit ja klassinen 7.8gigaa. Siihen melko hyvät greatesthitsit kasaillaan kuulkaa. Joo, kuuskymppiä enempi ois maksanu 80giganen soitin, mutta koko kasvaa samalla ja ei ole enää flässipohjanen soitin ja muutenkin, emmä tiiä oikeen. Ehkä seuraavaksi sitten Iso iPodi. Sitäpaitsi toi 8 gigaa on kuustoistakertaa enempi tilaa kuin nyt, joten hyvä on, sanoisin.

Aamulla laitoin tilauksen, silloin vielä varoittelivat että "2-5 päivää menee ennenkuin saadaan läheteltyä", mutta kuitenkin tuossa kuuden aikoihin tuli sähköpostia että "Ny on lähteny, UPSin sedät soitteloo parin päivän päästä kai". Hihei, kyl miulle passaa.

Ai mistä kakssataa euroa? Myin viimein sen Canonin rungon ja vein kasan ylimääräisiä sarjiksia ja muuta roinaa divariin, siitä se. Viiskymppiä annoin vaimollekin kun se halus parturiin. Kyllä kelpaa.

Näin tällä kertaa. Nyt menen herättelemään perhettä että pääsen makuuhuoneeseen tulostelemaan Firman tarroja lähteviin levyihin. Ah tätä arkea. Ehkä avaan oluen samalla... ;D Vappaapäivä kuitenkin. Ja illalla kenties sikarille Appiukon/Toimitusjohtajan kanssa?

Traileri

Kas niin.

Uusi skanneri tuli. On muuten aikas pähee kapistus, nyt voi näitä omiakin juttuja tehdä kun ehtii. Eli ennen töihin lähtöä kauhealla kiireellä näköjään aamuisin.



Neulanreikiä tuli kuvattua hieman, tässä yksi.


Kävin kirjastossakin, ja sielläpä vasta kaikkea olikin.

Musiikkiakin on osteltu,
ja töitä tehty.



Aijuu ja PanF-testiä, paperikehitteellä 3 minuuttia olkaapa hyvät.


Mie tätä jatkan myöhemmin, nyt on lähdettävä työhön, hiphei.

Pikapika

Möykky heräilee ylläripäikkäreiltä. Jäi oikein poseeraamaan kun otin kameran esille.

Pikainen täytepostaus vain, pakko kertoa miten eilen lämmitettiin Pojan kanssa saunaa kun naurattaa vieläkin.

Vaimo sanoi että "Kyllähän sä sen voit ottaa mukaan sinne saunalle", ja niinhän minä sitten otin. Aika iisisti meni, tyyppi löysi ison saavin vettä, pienen ämpärin ja kauhan, joilla sitten siirteli vettä paikasta toiseen, ja melkoisen osan päälleenkin.
Siinä sain rauhassa taistella kahta tulisijaa lämpimäksi (pata syttyi nätisti, mutta kiukaan kanssa hölmöilin, ja se perkele ei meinannut lähteä kunnolla), eestaas kurkin ja kattelin ja lisäilin puita ja niin edes päin. Silleen niinkuin Kaupunkilaispojat tulia tekee, hötkyillen ja sähläämällä.

Kunnes tein sen klassisen virheen että käänsin selkäni hetkeksi, nanosekunniksi ehkä enintään Pojalle. En oikeasti pidemmäksi aikaa.
*Tsuuuhh* vaan kuului, ja käännyttyäni tapaan Rakkaan Lapseni padan avonaisen luukun äärestä, tyhjä vesikauha kädessä ja erittäin tehokkaasti sammutettu padan tuli edessään.

Kiitos Mikael, kiitos.

No joo, olisihan se pitänyt ennakoida ja arvata, siinähän se aiemmin kyykki ja puhalsi kuula punaisena, yritti raukka sammuttaa sitä tulta puhaltamalla...

Sytysnestelasin (Laphroaigia toki) täydennyksen jälkeen molemmat lähti ihan kiltisti. Kyllä mie oon hyvä. Joskus edes.

Nyt Joensuussa, pari ja puoli työpäivää vielä ja sitten lauantaina Lappeen Rantaan kuvauskeikalle duunin jälkeen, yö ollaan siellä. Lauantaina ehditään just laittaa setupit kohdilleen, sitten ruokaa ja Saimaan rantasauna ja sikarit. Sunnuntaina sitten heti aamusesta (tai iltapäivästä) työn touhuun, ja illaksi takaisin. On tämä elämätä.

Ainiin.
Irinja on Kaunis ja Ihana.

Ihmeellinen Luonto

No on tämä melkoista tämä maalla asuminen. En ole tosissaan tajunnutkaan kuinka paljon Suomen luonnossa on elikoita.

Hirvivaarahan on kaikille tuttu, tänään ukko sanoi metsäradiossa (kyllä, töissä kuunnellaan Radio Suomea, mikä on kyllä oikeasti mukavaa), että "mustikassa kävin, ja kattelin että aika kirkkaaksi on hangattu puun rungot, että kannattaa niitä kiimaisia hirviä varoa siellä teillä", ja tänne Ilomantsiinhan kun ajaa Joensuusta, siinä taitaa olla muunmuassa yksi kyltti missä lukee "Hirvivaara, 23km", ja se EI ole paikan nimi, kiitos vaan. Melko jännittävä oli äsken ajaa tänne Suhalle, kun kahdeksan jälkeen lähdettiin hämärtyvään iltaan ajamaan. Tunnin verranhan tänne ajaa tuolta kaupungista, ja sumuakin oli paikoitellen enemmän kuin reilusti.

Muitakin havaintoja toki on tehty, äskenkin kävin ulkosalla pissillä (kuusen juurelle lorottelemisessa on kuulkaa jotain niin terapeuttista kyllä), ja lepakoita lenteli niin että tuntui että kyykkyyn saa vetää ettei osu päähän. Kai mun kuulo on ihan ookoo vielä kun kuulee kun ne kitisee?

Villisikoja tässä pyörii, lauantai-iltana pari vinkui tuossa lähellä, ja nyt taas. Jos olisi pyssy niin saattaisi saada tuvan ikkunasta tujautettua reiluhkon paistin itelleen siitä.

Karhuja on tottakai, ei ole kuulemma montaa vuotta kun pihalta löytyi kontion jälkiä, ja perjantaina tänne tullessa tuossa oli semmoinen tusinan autokunnan porukka odottelemassa lisää jäseniä tienposkessa. Tuskin niin isolla jengillä niitä sorsia lähdetään possauttelemaan? Ja eikös ne karhuluvat alkaneet perjantaina?

Sudet on myöskin jokatalvisia vieraita täällä, niin tässä Suhalla kuin tuolla Ilomantsin kirkonkylälläkin, ihmisten pihoissa. Radiossa (josta on tullut tärkein informaatiokanava kivasti, telkkaria en ole katsonut sitten viime torstai-illan Teho-osaston) sanottiin jotta jossain oli marjastajan päälle käynyt sus, tosin kai pohjoisemmassa, Kajaanissa vai missähän se oli.

Myyriä täällä on ihan silmittömästi, ainakin pihalle joka aamu ilmestyneiden reikien määrästä päätellen. Semmoisen minä haluaisin kyllä nähdä, pitäisi kai mennä tuonne ulos taskulampun kanssa väijymään.

Niin ja ne jänikset. Niitähän nyt on Joensuun keskustassakin, jokohan minä siitä kerroin? Appivanhempien kerrostalon pihassa, keskustassa olen monesti nähnyt ison rusakon. Eilen kun tultiin tuolta kylältä niin tuossa tiellä loikki yksi kanssa, yritettiin Mikaelin kanssa ajaa sen päälle, muttei ehditty, on ne perhanat sen verran liukkaita kavereita Mutta hauskan näköisiä. Möykky saa "ajaa" Isin sylissä tuon Suhan pikkutien aina, tykkää hirmuisesti.

Sammakoita ja sisiliskoja ja kaikkia noita lentäviä inhakkeita ei varmaan sen enempää tarvitse mainitakaan?

Ja lintuja. Jos olisi lainkaan bongariverta niin kyllä olisi mukavaa ulkona kykkiä. Yhtä tikkaa tai palokärkeä tai mikälie olikaan piti oikein kattella kiikareilla kun tuohon yhteen puuhun lehahti. En mie tiedä mikä se siis oikeasti oli, mutta punaista siinä oli ja kovasti paukutteli nokallaan puuta. Autoillessa aina huomaa semmoisia kertaluokkaa isompia lintuja, niistä sentään tunnistaa että "Tuo oli kyllä joku haukka", ja niin edelleen. Joskohan netistä löytäisi jostain jonkin pienen kuvakirjan noista lintusista?

Sorsista ja kyyhkysistä (vai onko täälläpäin kyyhkysiä?) selkein merkki oli tuossa taannoin alkaneen metsästyskauden(?) myötä seurannut Kolmas Maailmansota läheisellä lammella.

Kurkia, joita kuulimme ennen metsästäjiä useinkin, ajattelin mennä katsomaan siihen lammelle, mutta sitten alkoivat siihen malliin ampumaan siellä suunnalla että luulen etten olisi mahtunut siellä haulien välissä kulkemaan oikein kunnolla. Jäipä nekin näkemättä. Ensi vuonna sitten, sen jakkararepun kanssa kenties.

Kummallista miten noista, mistä aina lehdistä ja kirjoista ja telkkarista ihmettelee, tulee kovin... läheinen osa, tai todellinen ainakin, elämää täällä luonnon helmassa. Ei ne kaupungissa näin todellisilta tunnu.

Uskomattoman komeilta näyttää kyllä illan pilvet avarassa maisemassa. Ajaessa ajattelin että pitäisi pysähtyä ottamaan kuvia, muttei ollut kameraa kyydissä, eikä niistä kyllä semmoisia kuvia saisikaan mikä vastaisi edes vähäsen todellisuutta.

Töitäkin tottakai pitäisi tehdä, mutta kovin on hankalaa kuvia käsitellä tällä läppärin trackpadillä, kun jäi hiirulainen kotiin. No ihan paskahan se onkin, joten nyt on uusi hiiri tulossa, Applen omaan Mighty Mousen langattomaan versioon päädyin. Samaan satsiin firman tulostimen kanssa menee, jos ei paikallisesta saa niin sitten suoraan Ompun Storesta tilailen sen, ei edes postikuluja peri ne pojat. Kummallista.

Katastrofiviikonloppu oli muuten, lauantai-aamuna kun laitoin herätessäni silmälasit päähän, niin eikös vaan jäänyt toinen sanka käteen. Höh. Sen onneksi sai paikattua Tatalta lainatulla epoksiliimalla.
Aamukakilla (pardonnez moi) käytyäni kokeilin tahtomattani miltä tuntuu laskea persmäkeä huussin portaita alas kahvikuppi kädessä. Jonkinnäköiset mustelmat kai tuolla selässä on siitäkin huvista.
Iltapäivästä sitten Möykky herätti Äitinsä kivasti päikkäreiltä astumalla Äidin silmälasit keskeltä poikki.
Oli kuulkaa varmaan komean näköistä kun käytiin kaupoilla mökkivaatteissa, molemmilla lasit teipillä paikattuna.

No tuossa tänään sitten käytiin paikallisella SilmäAseman sääliosastolla (kaikki pokat ja linssit yhteensä 79€, ja tupla-S-bonukset kanssa), josta molemmille yllättäen löytyi kakkulat.
Minä kun en ole näköäni tarkistuttanut hetkeen, ja tarvitsen oikeasti hyvät lasit, jo työnkin takia, varasin tarkastukseen ajan perjantai-aamulle, ja ihan mäihällä löytämäni hyvät kehykset kanssa varasin. Joten sitten saapi uudet näkimet, ja voin kuulkaa kertoa että naarmuuntumattomia en ota enää, enkä halvimpia linssejä muutenkaan. Maksakoon sitten ylimääräistä, mutta värivirheellisten linssien aika on ohi. Nämä nykyisethän on kellastuneet ihan silmin nähden kellertäviksi, ja kameran etsin on syönyt toisesta linssistä pinnan melkein mataksi.

Kuvailin viikonloppuna neulanreikiä taas, mökkimaisemia dokumentoin, ja itseäni. Kehittelin ne tuossa pimiössä, ja pakko on todeta, että vaikka pimiössä joka on mallia "ei juoksevaa vettä" onkin omat hankaluutensa, niin on aivan mahdotonta luksusta että se sijaitsee tuossa pihan toisella puolella. Kas onhan siitä kuva tai parikin minulla, tässä näin:





Neulanrei´istä tuli muuten komeita, mutta Gitzon ikivanha kuulapää joka ajoi korvaavan pään paikkaa, ei näemmä pysty pitämään itseään kohdallaan puolta minuuttiakaan. Kaikki yli 30sek. valotukset on siis hieman "valahtaneita". No, ne voi kuvata aina uusiksi, tällä kertaa. Kyseinen kuulapää saa kyllä palata takaisin museon hyllylle.

Ongelma nyt on siinä että miten nuo saa skannattua. Duunissakaan kun ei enää oikein omiaan voi skannailla, pitäisi siitä ilosta maksaa. Ja paskat, sanon minä. Ehkä ghettoskannailen ne Holgarocksin Sir Niepin (olikohan se Nieppi vai Poopy, ei kykene tarkistamaan nyt, kun ei ole nettiä) tapaan, täällä kun on oikeasti Neuvostovalmisteisiä pöytälamppujakin.
Tai sitten odottelen kunnes Firma ostaa sen oman skannerin, sekin on kohta ajankohtainen yhden kirjaprojektin tiimoilta (sormet ristissä ja puuta koputtaen).

Ainakin pinnakkaisvedoksia niistä saa nyt tehtyä, postikorttipaperille, kunhan Appiukko muistaa tuoda töistään ne hienot pinnakkaiskehikot. Terveisiä vaan sinne Valamoon kaikille tutuille.

Kuuntelen tässä Frankie Goes to Hollywoodia, käsi ylös joka muistaa edes yhden biisin SEN hittikappaleen lisäksi? On kyllä loistavuutta.

Yhdeksän sanaa vielä niin tulee tasan tuhat täyteen. Näin.

Piis ja silleen. Taikka turpiin.

Suhalla. Viimeinkin, ekan työviikon jälkeen. On tätä odotettukin.
Pakko sanoa että vaikka kuinka ankeaa on ollut tää viikko tuolla uudessa duunissa (lukeekohan tätä joku sieltä? Jos lukee, niin terve vaan, voidaan näistä alkaa keskustelemaan sielläkin, kunhan kysytte.), niin on tämä tämän muuttoasian arvoista.
Tosiaan, töiden jälkeen tänään vähän ruokaa ja kamat kasaan lainakodissa, ja Prisman kautta 40 minuuttia autoilua, ja tämä autuus odotti. Aurinko vähän paistelee, ukkonen paukkuu jossain lähellä, muttei nouse päälle.


Olutpullo auki, *tsup* vaan HolgaRocksilaisille, ja metsään seisomaan. Sitten pianpian pienet puut hakkaamaan ja nuotio tulille, aurajuustopekoniherkkusieniä, valkosipuliöljyllä siveltyjä perunoita, samaan soosiin kesäkurpitsaviipaleet ja tokihan makkaraa, Campingia tietenkin.
Alkoi vähän siinä vettäkin sataa, ei haittaa, sadetakkia niskaan ja kyyköttämään rillin äärelle.

Savua silmissä, savua lasissa (no Laphroaiggia tietysti), ja hiljaista. Ei tarvitse miettiä mitään, mutta saa ajatella kaikkea, jos huvittaa. Joku kanalintu vieraili siinä selän takana, ei näkynyt kyllä. Appiukko arveli että saattoi olla Pyy. Parempi pivossa kuin jne. Venäjälle ja kauas Itään lentäviä lentokoneita kohisee pään yli, pitääkin hommata joku Jane´s Guide to Cargo-planes ja kiikarit niin voi bongailla noitakin. Isoja vehkeitä, ja usein.

No ne kunpparitkin sain, Prismassa oli nyt hyllyt väärällään Kontioita. Oi miten hyvät ja hienot ne on, ja toimii Teppohousujen ja villasukkien (lahkeet sukissa luonnollisesti) kanssa kuin taika, sen kuin hyppää saappaisiin sisälle ja ulos.


Tuossa kuvassa vielä Kaupunkilaishousut, siis farmarihousut. Jotka on pannassa täällä Pohjois-Karjalan metsissä, niin kuin laulukin sanoi.

Hankintalistalla on vielä se emalimuki, josta voi juoda aamukahvit ja iltaviskit. Ja se halpismora, ettei tarvi toisten puukkoja häpeillä sytykkeitä vuollessaan. Niin ja se jakkarareppu, Tokmannilla oli hemmetin hieno teddykarvapäällysteisellä jakkaralla varustettu yksilö, mutta kakskytyhdeksän euroa oli sillä kertaa liikaa.

Jotenkin olen ottanut avosylin tämän mökkielämän vastaan, kenties jopa liioitellenkin. en jaksa vaan ottaa tästäkin stressiä, haluan vain nauttia. Hassua tämä vanheneminen.

Huomenna luvassa reissua kirkonkylälle (en tiedä miksi, mutta Mammaa kai käydään ainakin katsomassa), josta tämänkin aikoinaan maailmalle paukautan, ja sitten pimiöintiä. Kävin äsken laittamassa patterin lämpiämään, ehtii vedet ja kemiatkin lämmetä käyttötiloihin kun edellisenä iltana laittaa lämmöt päälle.
Joku hetki sitten (tai kuukausi, tai jotain) tilatut filkatkin löysivät tiensä eilen perille, joten nyt on mitä Fotomik PH-1selle syöttää. Hihuu, sanon minä.

Ainiin, tänäänhän voi jo sanoa että "Ensi kuun jälkeen on jo marraskuu, että se on talvi niinku ihan nyt." Hmm, ei toimi ihan samalla tavalla kuin maaliskuun eka päivänä...

Täytyy myöntää että ainakin täällä on huomattavasti kivempi olla näin myöhään loppu"kesästä", tai ihan alkukesästä. On noita hemmetin itikoita ja paarmoja ja muita perkeleen pörriäisiä (tosin paarmoja en ole tänä vuonna nähnyt yhtä ainoatakaan, hmm...) nimittäin sen verran legendaarisen paljon täällä (terveisiä vaan häissä olleille!), että ei oikein ole hauskaa kesähelteillä olla tässä pihassa. Ennemmin silloin kaupungissa ja rannalla vaikka jos ei muuta keksi. Mutta nyt, kun ei surise korvissa koko aikaa niin oi hemmetti miten on mukavaa rapsutella tuolla ulkosalla. Joo, ei o lämmintä enää, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys.

Alkaa uni painaa silmää sen verran että savettelen tämän ja mene tuonne askisohvaan unille. On muuten sekin niin mukava unipaikka että, jotenkin turvallisemman tuntuista kun on pienet reunat sängyssä. Tuo sohvahan kuulemma saadaan meille kunhan muutellaan, ei tarvi ostaa rumaa ja huonosti tehtyä kallista sohvan rotkaletta Askosta tai muualtakaan sitten. Tästä pitää kai tehdä ihan oma postinsa, eli "Sohvan ostamisen sietämätön keveys", tai jotain sen suuntaista.
Mutta nyt sinnepäin, vettä pulloon mukaan niin ei oo aamulla paha olo sitten.

Ja sikaritkin tuossa polteltiin, miulla viimeinen (!) Trinidad Reyes, moitteeton yksilö tällä kertaa. On ne nuo Extraptikät Sampotikut kätevät ja miellyttävät sikarin sytyttämiseen.

No nyt lörpöttely sikseen, ja näkemiin. Good night, and good luck.

Pohtimointia.

Suhalla on hieno käsienpesuautomaatti huussin seinässä. Tai no, puoli-automaatti ehkä. Seinäkin on hieno.

Tässä sängyllä pötköttelen ja kaikenlaista putkahtelee mieleen. Katotaas jos sais jotain kirjotettuakin. On se tämä langattomuus vaan herkkua. Onneksi oma langaton modeemikökkylä odottelee tuossa laatikossa omaa töpseliään, tuonne uuteen kämppään.

Huomenna töihin vasta kello yhteentoista. Hassuja on kyllä nämä heittelevät tunnit. Hauskaa, ja P&M:n asioita katsellen hyödyllistä, jopa ehkä tarpeellista. Kiireinen syksy näyttäisi siltä saralta tulevan, ja onhan sitä työprojektia sitten vielä näiden kahden lisäksi hieman muutakin.

Tuossa netskuja selailin pitkästä aikaa, foorumia jos toistakin, ja silmille nousi taas tämä Digi vs. Filmi-maaottelu. Että ihmiset jaksaakin vääntää.
Miksei vaan voi myöntää että joo, digi on tositosi näpsä ammattilaisille ja kiireisille, ja niille ketä huolettaa että tulikohan siitä nyt terävä ja onkohan siinä valot kohdillaan.
Ja se filkka on hemmetin hyvä juttu meille muille. On tekemisen tuntua, vaaraa ja jännitystä. Hajuja ja tunteita. Meditaatiota purkkia vatkatessa ja tekemistä Rodinaalia mitatessa. Lomaa tietokoneista.
Ja miten hemmetin hyvältä se tuntuu kun se kuva onnistuu. Ei ole samaa fiilistä kuitenkaan kun digillä kuvaa ja kattoo kuvatessa ruudulta että "Jes, se on siinä!". Onhan sekin hauskaa, mutta se nyrkkien huitominen ja Rocky-fiilistely sitten silloin myöhemmin, että "Voi Hyvä Hemmetti miten kovia kuvia, ja tuokin yksi, oivoi miten hyvä mie olen!". Tai monestihan tuon Leican kanssa (kun se ei pimene kuvatessa) jo ottaessa näkee, tai tietää, tai ainakin toivoo, se tuntuu persuksissa että nyt pamahti, tää on tässä.
Eikä sen kuvan tarvitse kovin kummoinen edes olla, jos totta puhutaan.

Onko se se Tekemisen Riemu mitä tässä haetaan? On se kai sitten. Onkos sille mitään hienoa sanaa?

Hienoista sanoista puheen ollen, tässä ajankohtainen minulle:

en·nui /ɑnˈwi, ˈɑnwi; Fr. ɑ̃ˈnwi/ Pronunciation Key - Show Spelled Pronunciation[ahn-wee, ahn-wee; Fr. ahn-nwee] –noun
a feeling of utter weariness and discontent resulting from satiety or lack of interest; boredom: The endless lecture produced an unbearable ennui.

Että tällä lailla. Pää on ihan jossain muualla. Aamulla töissä söi miestä niin että hampaat kirskui, kun on kaikki niin erilailla. No enkö minä vittu just sitä ole itkenytkin sitten jo aikoja?

Kuinka paljon tähän mielialaan vaikuttaa kotoa kaukana olo, äkillinen syksyn tulo, perustavanlaatuiset muutokset elämässä, ja muut jutut?
Herranjestas, minähän olen yhtä 7 kuukauden periodia lukuunottamatta asunut koko elämäni kahden korttelin sisällä. Ja senkin seittemän kuukautta olin keskustassa vähintään puolet öistä. Ja sitten heivataan mies Pohjois-Karjalaan. Eipä ihme, ei.

Niinpä sitten päätin, että ei se haittaa vaikka en tiedä mitään töistäni, tai ainakin niistä tavoista miten ne tuolla tehdään. Duunariahan tässä nyt ollaan, eikä mitään helvetin asiantuntijaa ja pikkupäällikköä, kuten aiemmin. (Pikkupäällikköä siis siinä mielessä että käskettävänä oli itseni lisäksi useasti joku toinenkin.) Ollaan sitten vaan sitä duunaria mahdollisimman hyvin. Ei mun tartte nyt kilpailla kenenkään kanssa, varsinkaan itteni.

Kun ei varsinaisesti kuitenkaan nyt kiinnosta. Jotenkin. Tekis mieli vaan mennä takas Suhalle ja laittaa Kontiot jalkaan (yritin muuten ostaa omia kumppareita, ei ollutkaan helppo homma se, perjantaina uusi yritys!) ja istua ulos kattomaan kun lehdet tippuu. No viikonloppuna sit.

Siellä se suurten puiden katveessa kököttää. Tuvan valo paloi lämpimästi.

Oho, kuka ailahtelee? En minä ainakaan.

PH-1nenkin majailee siellä 70km:n päässä, Suhan yläkerrassa. Tekisi mieli ottaa kuvia ja kehitellä niitä. Katotaan ny, jos tässä Joensuussa nyt enempikin aikaa sitten vietellään niin pitää varmaan tuoda kehityspurkit tänne, on viikollakin sitten touhuttavaa.

En tiedä laitoinko jo tämän, mutta nyt ollaan taas näiden äärellä:
Seuraavat kamera-aiheiset ostokset, jompi kumpi ensin:

ARAX-60/MLU Standard Kit

tai

Voigtländer Nokton 40mm f:1.4

Hmm. Jaa-a. Molempi kiva, kumpaakaan ei varsinaisesti tarvitse. Molemmat haluaa. Molemmat tulee, mutta missä järjestyksessä?

Koivuissa on jotain, positiivista.

Eihän tuo Superkuva nyt mikään Foto Saarinen ole, niin hyvässä kuin pahassakaan, kuten jo sanoin ystävälleni. Ja kuten sanoin teillekin, rakkaat ystäväni, jos tämä kaupunki ja sen ihmiset ja työpaikat antavat minulle edes puolet siitä mitä Jyväskylä, on sekin jo ihan helvetin paljon.

No rönsyillään niihin kumppareihin vielä, kun tuota akkuakin on hetki vielä jäljellä.
Siis kumikengät, mustat ja korkeat varret ja vedenpitävät, ja mielellään Nokian Kontiot, perinteisesti. Ei ole Sokoksella. Ei ole Citymarketissa. Ei ole Tokmannilla (tai oli, mutta kalliit, eikä oikean kokoisena). Ei ole Prismassa. Prismassa kysyin myyjältä jonka satuin löytämään työnteosta, Ljudmila tai Jekaterina, mikälie (täällä tuntuu olevan noita itäisiä naisia Prismoissa ja muissa isoissa aika paljon), että koskas näitä tulis lisää. "Tjoorshtai tai perijandai voi olla lišää. Tule šilloin." Haisaappaita ja 80euron lämpösaappaita ja herratiesmitä kiinankopioita oli kyllä vaikka muille jaella, mutta ei oikeita mökkisaappaita. Höh.

Onneksi sentään Tokmannilta löytyi mökkihousut, oli pakko ostaa, kun niiden nimi, tai siis malli oli "Teppo". Teppo-kolitsihousut, voi hemmetti. Mukavat on kyllä, ei kovin tyylikkäät, voitte uskoa. Niinkuin vanha sananlasku sanoo, "Ainoa asia mikä on parempaa kuin mökkiverkkarit, on Tokmannilta ostetut mökkiverkkarit"

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, uneton Joensuusta, signing off.
(Knoppi: Ketkä henkilöt tuossa oli? Ei saa Googlettaa tai miettiä!)

Itä-Suomi, Pohjois-Karjala, Joensuu

Koivurastin jokseenkin vanha jahvamainos. Ja ei, kuvan väreissä ei ole vikaa, tarra on tuommoinen.

No niin, täällä ollaan. Joensuussa.
Eka työpäivä selän takana, ja kaikki ookoo. Työkaverit tuntuu kivoilta, pomo on asiallinen (joka Tausan jälkeen tuntuu oudolta, jopa jäykältä...) ja koneet ja hommat on tuttuja.
Kassakone on pelottava, tietokonepohjainen ja monimutkainen. Onneksi myyjäkoodi on helpohkosti muistettava, 69. Hih, sitä hetken naureskelin siinä.
Melkoinen akkavalta on kyllä, tässä työvuorolistaa katselen, ja seitsemästä henkilöstä on viisi naisia. Tai tyttöjähän nuo kai on enempi, nuoria plikkoja. Mutta ihan pätevän tuntuisia.

Eniten häiritsee muuten se, että kun on tottunut siihen että on täysin suvereeni, siis tietää missä mennään mitä kukin tekee ja miten ne tehdään, niin nytpä sitä tunnetta ei olekaan, ja se on kuulkaa hanurista. Mutta kai se korjaantuu ajan mittaan.

Eipä siitä sen enempää vielä tässä vaiheessa, käydään vähän läpi tuota edellisviikkoa.

Täällä Joensuussahan on yksi umpihieno baari (sen Palaverin lisäksi, siitäkin joskus lisää), nimittäin Koivurasti.


Kyseessä on vuodesta 1971 lähtien samassa paikassa toiminut baari/grilliravintola(!), joskin grilli ei ole kai lämmennyt aikoihin.
Parasta paikassa on siis se että sitä ei ole oikeasti remontoitu tai uusittu LAINKAAN sitten kultaisen seiskytluvun. Kaikki on alkuperäisasussaan, paitsi omistajatar, joka on vanhentunut normaalisti. Eli näin:


Paikka on niin tunkkaisen, vanhan baarin hajuinen kuin voi olla. Keskiolutpullo maksaa 3 euroa. Kahvi 1.00-1.30€, vaihtoehtoina musta, sokerilla, punaisella maidolla tai yhdistelmä näistä. Täti keittää kahvin vedenkeittimestä nostamallaan vedellä, irtosuodattimen läpi kannuun ja siitä kuppeihin. Kysyi ennen kuin alkoi että "Saikos olla vahvaa?".
Paikasta sai postikortin, Kuultokuva OY:n painama kortti sieltä 70-luvulta, siinä on kuva siitä Grilli-Kellarista, sinapinkeltaiset seinät ja kaikki, hymyileviä ihmisiä kesäpaidoissaan ja Horst-viiksissään. Uskomatonta.
Tehtiin suvun kanssa sopimus että jos sanotaan että "Tavataan kello 18.00", se tarkoittaa, mikäli paikkaa ei ole spesifioitu, aina Koivurastia.

Huhupuheiden mukaan Elsa ei myy alle kakskymppisille kuin yhden oluen, yli kakskymppisille kaksi, ja kanta-asiakkaat saattaa saada kolmekin olutta illassa. Ja naisille ei ilman herraseuraa tarjoilla lainkaan... Voi herranen aika sentään. Ja on se Kotiteollisuuden video kuvattu tässä. Eli tää: Vieraan Sanomaa. Mitä en kyllä tiennyt, piti oikein kooklettaa.

Ajomatkalla Kuopioon torstaina, sattui ohi hujahtamaan Tuusniemen kohdalla tällainen helmi:

Viihdekeskus Hojo Hojo. Aivan kuin paikan nimi ei olisi riittänyt, on päärakennus (?) varustettu aika metkalla sloganilla:


Oikeasti, "Olvia tukkaan ja mukkaan"? Ei ole todellista. Kuinkahan moni tuonne yrittää päästä ilmaiseksi sisään kaatamalla kaljapullon lippuluukulla päähänsä?

Tänne kai järjestetään retkiäkin, tansseihin. Kuulemma hyvä paikka. Kenties ensi kesänä ehtisi tarkistaa.

Nämähän on monille vaikka kuinka tuttuja, minä en näitä ole aiemmin nähnyt kyllä. Hauskoja juttuja. Noni, nyt nukkumaan, aamulla työpäivä. Laitanpa tuon Lagavulinin kiinni nyt.
No ehkä hörppy vielä.

Hyvästi

Tämä on viimeinen postaus Jyväskylästä.
Viimeinen työpäivä loppuu puolen tunnin päästä, sitten ruokaa ja Äidin luo kahville, jonka jälkeen Hopealuodin nokka kääntyy kohti Joensuuta.

Jää hyvästi, rakas kotikaupunkini. Tulen käymään, mutten välttämättä jäämään.
Hyvin olet minua pitänyt, toivottavasti Joensuu pääsee edes puoleen tästä, sekin on jo paljon.

Kiitos Foto Saarinen, hyvin olette minut kasvattaneet. Hyville ja pahoille tavoille, mutta kuitenkin.

Kiitos kaikille muillekin, kavereille ja asiakkaille. En minä teitä unohda vaikka te unohtaisittekin minut.

Kiitos.

Mökkipostaus

Siunattu teknologia.

Tätä postausta kirjoitetaan Suhan mökin saunan eteisessä, sikari toisessa kädessä ja viskilasi toisessa. Tai no ei ihan, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Annikalta ja Jarkolta saatu H. Upmanni ja Tausalta saatua Laphroaigia. Appivanhempien mökillä, Ilomantsin vaaramaisemissa. Että kiitos vaan kaikille asianosaisille.

Siinä sitä setuppia Hopeisille Omenoille.

Illan pimetessä saunassa vielä valo loistaa.

Takana mukava lomapäivä. Jotenkin niin luksusta on ollut, aamupäivän istuskelin pihalla ja katselin puita ja lintuja ja otin mitäänsanomattomia valokuvia, lontsottelin kumisaappaat jalassa syömään mustaherukoita suoraan pensaasta. Mietiskelin mitä pimiössä voisi tehdä, kunhan saa suurennuskoneen optiikankin tänne asti.

Suhan päärakennus. Ja Toyota ja Möykky ja Appiukko.

Siitä sitten vietiin peräkärryllä rikkoutuneet kodinkoneet (pakastin ja pesukone) kierrätyslaitokselle, ja käytiin kylällä lukemassa sähköpostit ja hoitamassa vähän työasioita. Ja ihan vähän blogikommentointia ja holgarocks.comia ja Canonin uutiskameroiden ihmettelyä.

Liiteri ja pimiöpuoli. Siitä kuvaa ehkä huomenna.

Ja kaupan kautta (makkaraa ja kesäkurpitsaa, ja vuohenjuustoa) takaisin mökille, ja grilli tulille. Ruokailua, ja saunanlämmitys edellä mainitun viskin kera. Hauskaa puuhaa sekin, ja sain varmaan ekaa kertaa elämässäni molemmat pesät sytytettyä ekalla kerralla, ja ilman bensaa tai muita luonnottomia avuja.

Sauna. Ja taivaallinen valo?

Sauna on niin taivaallinen. Pehmeät, kosteat löylyt, happi kiertää ja hiki virtaa. Voisi istua vaikka kuinka hemmetin pitkään. Muutama pölli vaan lisää koneeseen, ja taas sihisee. Voi sitä auvoa.

Ei puutu kuin järvi tuosta, mutta hyvähän se on ettei liian täydellistä, jää vähän parantamisen varaa sille Omalle Mökille sitten joskus.

iTunes soittaa minulle Miles Davisin "Kind of Blueta" hiljakseen, ja koska kurjetkin ovat jo vaienneet, ja metsästäjäin aseen pauke, mitään muuta kuultavaa ei enää ole. Hyttysiäkin oudon vähän. Ei voi valittaa.

Ulkona on oudon pimeää.

Nyt on keskistyttävä olennaiseen, eli sikariin ja juomaan. Huomenna sitten kylälle taas Pietaristen langattoman netin kylkeen tätä postaamaan.

Saunan portailta. Pimeässä haastavampi reitti.

Sananen vielä läksiäisistä. Hauskaa oli, paikalla siis me, Tapani ja Sasa, Annika ja Jarkko (joskin häpeällisen vähän aikaa), Ekku, Tausa, Erna ja Haloefekti, Piiraisen Erkka, Hanna ja Miia ja Kivimäen Petteri. Varsin kattava ja sekava joukko siis. Ruokailua ja juomailua, kunnes koitti lähdön hetki, ja matka alkoi kohti Infernoa. Siellä siis pienemmällä joukolla, joka sekin harveni ainiaan, kunnes lähdimme vielä Freetimeen Ernan kanssa. Josta sitten pilkun jäkeen kotiin, neljältä unille.

Aamulla ei ne Mainila Laukaukset kumisseet sen ihmeemmin, tosin kyllähän se krapula sieltä sitten löytyi kuitenkin. Yhdentoista kieppeillä saimme tavarat kasaan itsemme autoon.

Läksiäislahjojakin(!) ilmaantui kummasti, Tausa eli Firma lahjoitti jo aiemmin päivällä sen Laphroaig-pullon, A&J ilahdutti H.Upmannin Coronas Majorilla, Ekku muisti kuustoistavuotiaalla Lagavulin-pullolla ja Erkka oli jostain löytänyt vanhan Altissa-kameran, hauska 6x6cm laatikkokamera, jonkalaisella olen kyllä pari vuotta sitten kuvannut muutaman rullan. No nyt on semmoinenkin.

Kiitos ja kumarrus kaikille osallistuneille, hauskin ilta piiitkään aikaan. Kiva kun tullitte toimeen keskenänne. Vielä me nähdään, have no worries.

Juhlapäivitys

Yleisön painostuksesta siirretään aloitusaikaa klo 20.00neen.

Eli kasilta sit vasta. Ehtii useampi mukaan.

Laitetaan Holgalla otettu omakuvakin vielä tähän.

Jäniksen Vuosi part 2?

Ihan pakko on nyt tämä laittaa vaikka ajattelin etten laita ennen lauantaita mitään. No, kuitenkin.
Ilta-Sanomissa tänään illalla tällainen:

Kadonnut it-päällikkö piilottelee metsässä?

15.8.2007 23:14

Poliisi ei ole saanut yhtään varmaa havaintoa 1. heinäkuuta kadonneesta Marko Juhani Ovaskasta. TietoEnatorilla johtotehtävissä työskennelleen jyväskyläläisen perheenisän Volvo V40-merkkinen auto löytyi hiljaisen tien varrelta Ylä-Savosta Sonkajärveltä katoamista seuranneena päivänä. Poliisin mukaan on täysi arvoitus, miksi mies oli jättänyt arvokkaan autonsa seudulle, jonne hänellä ei ole mitään yhteyttä. Polttoainetta autossa olisi riittänyt.

- Muutaman viikon välein tulleiden vihjeiden mukaan metsäpoluilla on tullut vastaan mies, joka on ihmisiä nähdessään juossut piiloon metsään. Emme tiedä kuka tämä henkilö on, toteaa komisario Arto Elomaa Ylä-Savon poliisista.

Elomaan mukaan erikoiset havainnot on tehty muutaman neliökilometrin säteellä auton löytymispaikasta.

- Olemme tehneet etsintöjä alueella, mutta kadonnutta ei ole löytynyt. Olemme mahdottoman tehtävän edessä. Hän voi olla missä päin Suomea tahansa.

Ovaska on erittäin kokenut ja kilpailuissakin menestynyt suunnistaja. Hän oli ollut edellisiltana puhelimitse yhteydessä omaisiinsa. Poliisin mukaan he eivät havainneet mitään lähtöön viittaavaa. Poliisit ovat tarkistelleet mahdollisia olinpaikkoja, keskustelleet asukkaiden, luonnossa liikkujien ja metsästysseuralaisten kanssa. Tapaukseen ei epäillä liittyvän rikosta.

Ovaska katosi ensimmäisen kerran toukokuun lopussa Leivonmäen kansallispuistoon Keski-Suomessa. Kahden viikon harhailun jälkeen hän käveli itse aamuyöllä kansallispuistosta nelostielle, josta ohikulkeva auto poimi hänet. Mies oli löydettäessä nälkiintynyt, mutta ei hengenvaarassa.

Minna Laukka

Mieletöntä. Kaveri hyppää farkku-Volvoon ja ajaa Savoon ja juoksee metsään. Ja miten mystistä että toisen kerran jo? Mikä sitä sinne vetää?
Miettikää minkä näköinen on suomalainen it-päällikkö kun se kuukauden metsäkeikan jälkeen säikähtää marjassa olevaa Lissua ja juoksee silmät kauhusta pyöreinä pöpelikköön? Harottaakohan sillä tukka? Ja mitä sillä on päällä? Dressmannin ysiysipuku vai Haglöfsin ulkoilutakki vai jotain muuta? Pinkki kauluspaita?
Onkohan se muistanut jättää Veenelikymppisestä lapsen turvaistuimen ja vaimon aurinkolasit kotiin ennen Exodusta?
Tyyppi on ollut jo puoltoista kuukautta reissulla. Syökö se marjoja siellä vai joko se on johonkin Loma-Kouheroon liftaillut ja imailee siellä ossobuccoa ja valdepenaa?

Sen kun tietäisi. Ja että onko sillä joku elukka mukana.

Ihailtavaa toimintaa kuitenkin jollain tasolla.


P.s Syötiin muuten jokunen sieni tässä eilen ja tänään. Jopa minä söin.


Oltiin tuossa saunomassa ja grillaamassa (viimeinkin, eka kerta tänä kesänä! Muttei vika.) ja uimassa (talviturkinkin heitin, nyt jo!), ja siinä välissä kun mie saunaa lämmittelin niin tytsit (ja toinen miehistä) kävi poimimassa näitä jostain siitä läheltä. Tässä siis alle puolet satsista (äitillekin on jaettu jo näistä), käsittääkseni oli ihan hyvin. Sokkarilla näytti olevan sama tavara reilu 48.20€/kg. Joskus sitä säästää.

Mulla oli jotain postaamattomia Holga-juttujakin, mutta olen näköjään jättänyt (toivottavasti) muistitikun duuniin, joten niitä ei ny vielä tule. Mutta kun kerran tää alotettiin ni laitan päivällä jahka uuden tytön kouluttamiselta ehdin. Ja kunhan korvat ei enää soi piiskan paukkeesta. 'Till then.

Juhulat! Ja Rallia!

(Seuraan tässä samalla livenä Apple tuotejulkistus-shöytä, siunattu teknologia.)

Niin.

Siis:

LÄKSIÄISET!

18.8.2007
Klo 18.00? Vai aiemmin jo?

Sohwin kabinettia ajattelin, mennään ensin porukalla ja syödään jotain, (ei o pakko, saa juodakin) ja jatketaan siitä minne jatketaan.

Omat rahat mukaan, vapaa ruokalista.

Toiveena on meillä persaukisilla että jos useampi ihminen tulee niin jos edes jokatoinen tai jopa jokainen tarjoaa YHDEN juoman minulle tai Armaalle Vaimolle, niin seuraavan aamun krapula tulee olemaan mahtava!

Soitelkaa tai laittakaa kommenttia tähän.
Tulkaa ihmiset, tulkaa, ei sinne Joensuuhun kuitenkaan kukaan koskaan eksy! Viimeinen mahdollisuus nähdä, en tuu IKINÄKOSKAAN enää Jyväskylään. (Tai ehkä joskus kuitenkin)

Siis Blogistit ja (oikeat) kaverit, teidän on kutsuttu.
You are cordially invited.

Edit: Laitetaan tähän samaan postiin näitä Holgarallikuvia, ettei kutsu tipu alemmaksi. Eli siis näin:

No tää oli vahinko, seuraava oli sit jo tarkotuksella.

Eli siis tää. Siinä Rallikuvaaja (sanamuunnos) Rallipaidassaan (sanamuunnos), Hopeakuula naamalla.

Ja salaman nurkka näkyy. Antaa näkyä.

Subaru! Oih!

Ja toinen Rallikuvaaja.

Minä lähden...

.... Pohjois-Karjalaan.

No niin lapset ja aikuiset, ystävät ja vihamiehet, kolleegat ja tyhjäntoimittajat, sukulaiset ja kaverit.
Fotomikin ja Jyväskylän tarina alkaa olla loppusuoralla.

Äsken tuli odotettu puhelinsoitto, jossa tuleva pomoni sanoi että "Tervetuloa vaan Joensuuhun". Se on sitten menoa.

27.8.2007 olis eka työpäivä, eli mikä kiire?. Ei oo kämppää, ei muuttolaatikoita, ei muuttoautoa.

Mutta hitto että TÖITÄ on!

Kyllä tätä juhlia voi.

Hei. Olen Mikko, Herrasmieskuvaaja, melkein.

"Herrasmieskuvaaja, eli taiteellisiin päämääriin pyrkivä valokuvauksen amatööri"

,sanoi Herra Emerson joskus piktorialistien aikaan.
Tässä tapauksessa siis tarkoitetaan sanalla "Amatööri" sitä parempaa, alkuperäisen "amateur"-sanan tarkoittamaan "rakastajaa".

Tämän tiedonjyväsen tarjosi herra Petteri Kivimäki pro gradu-tutkielmassaan "Sattuman Kuvia - Neulanreikävalokuvaus ja sen asema suomalaisessa valokuvataiteessa", Jyväskylän yliopisto, Taidehistorian laitos, 2002. On se itekin tästä tainnut joskus mainita, mutta hyvä juttu se on siltikin.

Neulanreikäjuttuja sen verran tähän että äsken kuvasin pari Hiljaisuus-testiä, uutta filmiä niin ei oikein tiedä mitä tapahtuu. Kunhan kesätyttö tulee ruokikselta takaisin niin pääsen kehittelemään noi.

Ja ainiin, loma kun alkaa 13.8, viikko vain tosin, suuntaan Ilomantsiin Suhalle mökkeilemään, kokeillaan kuinka pitkään mies jaksaa oluella, grillimakkaralla, paistetuilla perunoilla ja ruisleivällä.

Siellä on sitten pimiö piharakennuksessa nyt, suurennuskonetta ei vaan taida vielä olla. Mutta neulanreikäkuvien pinnakkaisia tulee postikorttipaperille ilmankin, jeejee, auringonvalolla valotellaan vaan, tai pöytälampulla! Harrasteloma. Jos vaikka kerrankin ehtisi jotain.


Laitetaan nyt vielä Holgailuakin vähäsen tähän kun kerran noita tuossa on. Puistosettiä edelleen, koskas sitä työssäkäyvä perheenisä nyt muulloin ehtisi kuvaamaankaan.